Lauantaina maailma verhoutui harmaan lukemattomiin sävyihin herätessään uuteen aamuun lintujen laulaessa kovaäänisesti, seistessäni mökin kuistilla yöpaidassani paljain jaloin kylmyys tuntui kulkevan kehoni jokaisessa solussa ja piilouduin vielä hetkeksi takaisin lämpimän peiton alle, katsoin aiemmin heinäkuussa aloittamastani Netflix-sarjasta viimeiset jaksot ja tuntui aivan kuin kesä olisi alkanut vähitellen vaihtua syksyyn. Tavallaan se ei haittaisia minua yhtään, minä mietin siirtyessäni hetkeä myöhemmin takaisin kuistille ja istuessani vanhaan nojatuoliin kirjoittamaan, minähän rakastan syksyä enemmän kuin mitään muuta vuodenaikaa ja tuntuu aivan kuin heräisin aina uudelleen syksyn saapuessa, siinä on vuosi toisensa jälkeen jotain taianomaista. Niin oli siinä iltapäivässäkin, istuimme kuistilla kuuntelemassa aina vuorotellen aamupäivällä alkanutta sadetta ja musiikkia, teimme hyvää ruokaa lämpimässä tuvassa ja puhuimme vähän mistä sattuu, olimme vain ja nautimme siitä, että sateesta huolimatta maisema oli suunnattoman kaunis ja ilmassa tuoksui kesän lisäksi häivähdys syksystä.
Illalla sade lakkasi hetkeksi, soitin akustista kitaraani lämpimään neuletakkiini kääriytyneenä ja kävelin pitkin kaunista metsätietä, jota olen kävellyt lapsuusvuosinani niin paljon, että siitä tulee aina väistämättä mieleen ne lapsuusvuosieni kesäpäivät, kun juoksimme serkkujeni kanssa sitä kovin kaunista metsätietä ja leikimme aitan kuistilla vanhempiemme tehdessä ruokaa muurikalla ja söimme sitten pitkän pöydän ääressä mökin kuistilla, se oli perinne, teimme niin jokaisena juhannuksena. Tahtoisin vielä jonain vuona viettää yhtä kauniin juhannuksen kuin lapsuusvuosinani, mietin kevyiden sadepisaroiden pudotessa kasvoilleni katsoessani taivaalle ja hymyilin itsekseni, kuinka tämä on ollut äärettömän kaunis viikko sateista huolimatta, tämä on ollut sellainen viikko, jonka minä tulen muistamaan vielä ensi talvena kävellessäni pimeyden keskellä tallilta bussipysäkille kylmyyden tuntuessa jokaisessa hengenvedossani ja räntäsateen piiskatessa armottomasti kasvojani marraskuun illassa.
Lähetä kommentti