21. tammikuuta 2023

JOULUAATTO RAKKAASSA PIKKUKAUPUNGISSA

IMG_8250IMG_8359IMG_8366

 

Muutamaa päivää ennen jouluaattoa matkustimme rakkaaseen pikkukaupunkiin viettämään joulua perheidemme kanssa ja kun minä jouluaattoaamuna heräsin hetkeä ennen ensimmäisiä auringonsäteitä keittiöstä kantautuviin ääniin, hymyilin itsekseni, kuinka juuri sellaiset hetket muistuttavat minua aina lapsuusvuosieni taianomaisista jouluista. Noustessani sängystä kietouduin lämpimään neuleeseen ja ikkunalasin takana luminen maisema uinui vielä hetken hämärässä istuessani olohuoneen sohvalla katselemassa televisiota joulukuusen valojen loisteessa, vanhempani olivat hakeneet sen omasta metsästämme aivan kuten jokaisena jouluna. Söimme kaikessa rauhassa aamiaista, koko perhe oli koossa ensimmäistä kertaa aikoihin ja en voinut olla miettimättä, kuinka niin tapahtuu nykyään kovin harvoin, ehkä juuri siksi joulut rakkaassa pikkukaupungissa ovat minulle aina niin erityisiä.

 

Rauhassa syödyn aamiaisen jälkeen lähdimme äitini, pikkusiskoni ja viiden paimenkoiramme kanssa kävelemään pitkin lumisia katuja, edellisenä yönä oli satanut lunta ja maisema ympärillämme pukeutui aivan uskomattoman kauniiseen lumihuntuun kävellessämme vanhan kylän ohitse rantaan ja jatkaessaamme matkaamme metsätietä pitkin kohti päiväkotia, jonka pihalla olemme pikkusiskoni kanssa leikkineet vuosikymmeniä sitten. Palasimme kotiin samaa metsäpolkua, jota pitkin me kuljimme vuosia sitten kouluun ja katsellessani ympärilläni avautuvaa lumista maisemaa unohduin miettimään, kuinka maisema oli vuosien saatossa muuttunut, muuttunut elämän mennessä eteenpäin. Onnekseni elämässä on edelleen myös asioita, jotka eivät ole muuttuneet vuosien saatossa, minä hymyilin itsekseni istuessamme hetkeä myöhemmin olohuoneessa katsomassa joulurauhan julistusta, se on tavallaan aina ollut minulle yksi rakkaimmista perheemme jouluperinteistä, siitä minä en suostuisi luopumaan.

 

IMG_9047IMG_8399IMG_8826IMG_8414IMG_9118

 

Joulurauhan julistuksen jälkeen kävelimme pienen karvakuonon kanssa kahdestaan lapsuudenkotini takapihalta avautuvassa tutussa metsässä, katselimme aivan äärettömän kauniiseen lumihuntuun verhoutunutta maisemaa ympärillämme ja pysähdyimme hetkittäin hengittämään keuhkojemme täydeltä raikasta pakkasilmaa, kaikkialla oli niin taianomaisen kaunista, että se sai ihan kuin varoittamatta kyyneleet tarttumaan kiteinä silmäkulmiini. Kuljimme kaikista tutuimpia metsäpolkuja, niitä, joita minä olen kulkenut yli viidentoista vuoden ajan ja jotka ovat tuoneet minulle vuosien saatossa suunnatonta rauhaa ja lohtua, antaneet minun pysähtyä hengittämään ja ottaneet turvalliseen syliinsä. Varovainen tuuli tarttui hetkittäin hiuksiini, suljin silmäni kuunnellakseni metsän rauhallista huminaa ympärillämme ja hymyilin hetkeä myöhemmin itsekseni katsellessani pienen karvakuonon kääntyvän hetkittäin katsomaan minua, olin ihan järjettömän onnellinen siitä, että sain viettää jo toisen joulun hänen kanssaan. Kaksi vuotta sitten minä vasta haaveilin hänestä, hymyilin palattessamme takaisin kotiin.

 IMG_8709IMG_8651

 

Vielä ennen iltapäivän viimeisiä auringonsäteitä ajoimme hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä edesmenneille rakkaillemme. Meillä on aina ennen ollut perinteenä käydä hautausmaalla vasta pimeyden laskeuduttua, mutta tänä jouluna olimme hautausmaalla kuitenkin jo ennen viimeisiä auringonsäteitä ja kävellessämme hautausmaan poikki sytyttämään kynttilän korkean männyn juurella lepäävän edesmenneen rakkaan isoisäni haudalle katselin valkoisena hohtavan lumihangen keskellä loistavia lukemattomia kynttilöitä, rauhoittavan kaunista, hymyilin itsekseni. Palatessamme kotiin täytimme takapihan paljun vedellä ja sytytimme paljun kamiinaan tulen, hämärä alkoi vaihtua vähitellen pimeyteen ja tähdet kerääntyä tummansiniselle taivaalle, kaikkialla oli aivan hiljaista. 


Illalla avasimme joululahjat ja istuimme sitten kaikessa rauhassa jouluaterian ääreen, kynttilöiden valaistessa tupaa ei ollut kiire mihinkään ja mietin taas itsekseni, kuinka niitä hetkiä, kun koko perheemme istuu kaikessa rauhassa aloilleen, on nykyään valitettavan vähän ja nimenomaan siksi se hetki oli minulle tänäkin jouluna niin kovin tärkeä ja erityinen. Vielä myöhään illalla istuimme pikkusiskoni kanssa lämpimässä paljussa tähtitaivaan alla, hetkittäin satoi hiljalleen lunta ja varovainen tuuli tuntui poskipäilläni, oli uskomattoman kaunis aattoilta ja en olisi voinut olla onnellisempi siitä, että sain viettää tämänkin jouluaaton rakkaassa pikkukaupungissa.

 

IMG_8262IMG_8895IMG_8568IMG_8458IMG_8844

15. tammikuuta 2023

JOULUKUUSSA RAKENSIMME YHDESSÄ PIPARKAKKUTALON

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kävellessäni pienen karvakuonon kanssa lumisessa metsässä mietin itsekseni, kuinka tahtoisin rakentaa ensimmäistä kertaa vuosiin piparkakkutalon, ensimmäistä kertaa yhdessä. Minä olin rakentanut piparkakkutalon viimeksi yli kymmenen vuotta sitten asuessani vielä rakkaassa pikkukaupungissa ja muistan edelleen, kuinka istuimme äitini ja pikkusiskoni kanssa lapsuudenkotini keittiössä joulukuisena iltana kasaamassa piparkakkutaloa sulatetulla sokerilla. Palasin muistelemaan sitä vuosien takaista joulukuista hetkeä valmistessani muutamaa päivää myöhemmin piparkakkutaikinaa ja hymyilin itsekseni, kuinka minun olisi silloin vuosia sitten ollut vaikea kuvitella, että kymmenen vuotta myöhemmin olisin siinä ja nauttisin siitä niin paljon.


IMG_8162IMG_8186

 

Yhtenä myöhäisenä joulukuun iltana, pakkasen kiristyessä ikkunalasin takana, istuimme keittiönpöydän ääressä piirtämässä piparkakkutalon kaavoja leivinpaperille, nauroimme, kuinka olisi ollut kovin paljon helpompaa ostaa valmiit muotit, niillä piparkakkumuumitalo olisi ollut epäilemättä yksinkertaisempi rakentaa. Olimme kuitenkin päättäneet tehdä aivan kaiken itse ja kun vielä ennen vuorokauden vaihdetta kaulitsimme piparkakkutaikinaaa, paistoimme piparkakkutalon osat ja siirsimme ne varovaisesti leivinliinaan alle naurahdin itsekseni, kuinka siitä ei välttämättä tulisi kaikista kaunein piparkakkutalo, mutta ainakin meillä olisi ollut hauskaa tehdessämme sitä. Seuraavana päivänä koristelin piparkakkutalon seiniä pikeerillä, tein ikkunalasit liivatteesta ja katselin, kuinka lumihiutaleet tanssivat tuulessa ikkunalasin takana, oli valtavan kaunis joulukuinen ilta ja taustalla soi Lindsey Stirlingin Warmer In The Winter, joka kuljetti mukanaan joulun tainomaisuuteen, sai minut hymyilemään.

 

Kasatessamme lopulta piparkakkutaloa varovaisesti viikkoa myöhemmin en voinut olla hymyilemättä itsekseni, kuinka onnelliseksi se projekti oli minut joulukuussa onnistunut tekemään ja kuinka siitä tulisi epäilemättä yksi uusista jouluperinteistämme. Kun piparkakkutalo oli viimein saanut kattonsa, minä jatkoin koristelemista vielä pikeerillä ja ranskanpastilleilla, rakensin tikapuut piparkakkutaikinasta ja juuttinarusta ja viimeiseksi ripottelin varovaisesti tomusokeria valmiin piparkakkutalon ylle. Sinä iltana piparkakkutalon valot syttyivät ensimmäistä kertaa ja en olisi voinut olla yhtään onnellisempi katsellessani piparkakkutalon ikkunoista loistavaa valoa illan hämärtyessä, siitä tuli hienompi kuin minä olisin joulukuun ensimmäisenä päivänä osannut kuvitellakaan.


IMG_7992IMG_8014IMG_8122

8. tammikuuta 2023

MIKÄ TEKI MINUT ONNELLISEKSI JOULUKUUSSA?

IMG_7144IMG_7668IMG_7250

 

Minulla on ollut hetkittäin tapana kirjoittaa sellaisista asioista, jotka ovat saaneet minut hymyilemään aikaisina aamuina ja lumisateeseen verhoutuneina iltoina, asioista, jotka ovat tehneet minut ihan äärettömän onnelliseksi, niistä pienistä ja myös vähän suuremmista asioista. Tänään tahdon kirjoittaa teille asioista, jotka tekivät minut onnelliseksi joulukuussa, niistä asioista, jotka saivat minut hymyilemään itsekseni herätessäni tunteja ennen auringonnousua ja katsellessani tuulilasin takana avautuvaa lumista maisemaa matkalla pikkukaupunkiin.


        Joulukuussa minut teki onnelliseksi..

 

x Lumisessa metsässä viettämäni hetket. Olen talven lapsi, rakastan lumisia talvia ja joulukuussa olin valtavan onnellinen siitä, kuinka iltaisin leipoessa karjalanpiirakoita ikkunalasin takana satoi lunta ja maisema verhoutui puhtaan valkoiseen lumihuntuun. Joulukuun kauneimpina päivinä kävelimme läheisessä metsässä, hengitimme keuhkojemme täydeltä raikasta ilmaa ja pysähdyimme hetkittäin ihastelemaan lumista maisemaa, lumihiutaleet tarttuivat hiuksiini lempeässä tuulessa ja en osannut olla kerta toisensa jälkeen hymyilemättä itsekseni, kuinka äärettömän onnellinen minä olin niistä hetkistä lumisen metsän keskellä, talven taianomaisesta kauneudesta. 

 

x Piparkakkutalon rakentaminen. Rakensimme joulukuussa maailman rakkaimman kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä piparkakkutalon, istuimme keittiön pöydän ääressä yhtenä myöhäisenä iltana piirtämässä talon kaavoja leivinpaperille ja viikkoa myöhemmin kasasimme ensimmäisen piparkakkutalomme, koristelimme pikeerillä, ranskanpastilleilla ja tomusokerilla. Aion myöhemmin kirjoittaa vähän enemmän piparkakkutalostamme, mutta tätä listaa ei olisi voinut kirjoittaa mainitsematta sitä, sillä sen rakentaminen teki minut joulukuussa aivan järjettömän onnelliseksi, yhtä onnelliseksi kuin piparkakkutalon rakentaminen teki minut lapsuusvuosinani.

 

IMG_7030IMG_7191


x Rauhalliset illat, glögi ja jouluelokuvat. Joulukuussa minut teki aivan valtavan onnelliseksi rauhalliset illat, kun ikkunalasin takana lumisade verhosi maisemaa valkoiseen lumihuntuun ja minulla ei ollut kiire mihinkään. Niinä iltoina kietouduin pehmeään neuleeseen, lämmitin itselleni glögiä ja istuin sohvan nurkassa katselemassa Netflixistä jouluelokuvia, niitä sellaisia, joissa on aina poikkeuksetta onnellinen loppu. En tavallisesti juurikaan katso elokuvia, mutta joulukuussa katsoin yhteensä kaksikymmentäyksi jouluelokuvaa ja on ihmeellistä, kuinka suunnattoman onnelliseksi ne onnistuivat aina kerta toisensa jälkeen minut tekemään, niin kovin ihmeellistä.

 

x Joulukorttien postittaminen. Sen jälkeen, kun kaksi vuotta sitten heinäkuussa muutimme yhteiseen kotiimme maailman rakkaimman ihmisen kanssa, aloin tavallaan aivan kuin huomaamattani luomaan meille omia yhteisiä jouluperinteitä. Yksi niistä perinteistä on ollut siitä ensimmäisestä yhteisessä kodissa viettämästämme joulusta saakka joulukorttien kirjoittaminen sukulaisillemme ja niin tänäkin vuonna, yhtenä kovin kauniina joulukuisena iltana istuimme keittiön pöydän ääressä kirjoittamassa joulukortteja, jotka vielä samana iltana kävimme pienen karvakuonon kanssa viemässä postiin, jotta ne ehtisivät jouluksi perille. Joulukorttien postittaminen ja kaikki muutkin jouluperinteemme tekivät minut joulukuussa äärettömän onnelliseksi, saivat sydämeni rauhoittumaan.

 

x Rakkaaseen pikkukaupunkiin matkustaminen jouluksi. Tänä jouluna pikkukaupunkiin matkustaminen tuntui jotenkin aivan erityisen tärkeältä ja kun muutama päivä ennen jouluaattoa katselin tuulilasin takana avautuvaa pimeyteen verhoutunutta talvista maisemaa minä mietin itsekseni, kuinka tuntuisi kovin kummalliselta viettää jouluaatto jossain muualla kuin rakkaassa pikkukaupungissa. Jonain päivänä sekin hetki todennäköisesti vielä koittaa, kun vietämme joulua jossain muualla, mutta tänä jouluna olin aivan äärettömän onnellinen saadessani matkustaa jouluksi lapsuudenkotini maisemiin, ripustaa omasta metsästämme haettuun joulukuuseen koristeita ja nukahtaa aattoiltana vanhan huoneeni hiljaisuuteen, viettää viimeistä kertaa joulua rakkaan Liisan kanssa.

 

IMG_6997IMG_7566IMG_7263

6. tammikuuta 2023

ENSIMMÄINEN JOULU UUDESSA KODISSAMME

IMG_6682IMG_6787IMG_6737

 

Elokuun puolivälissä istuin yhtenä lämpimänä kesäpäivänä tyhjässä asunnossa ja mietin itsekseni, kuinka siitä ei ollut kulunut kuin vähän yli kaksi vuotta, kun minä olin ollut viimeksi siinä samassa tilanteessa. Maalipurkit odottivat eteisen lattialla minun irroittaessani seiniltä nauloja ja ruuveja vielä myöhään sinä elokuisena iltana, ikkunalasin takana maisema verhoutui pimeyteen ja kun suljin oven lähtiessäni hymyilin vielä itsekseni, kuinka oikealta se kaikki tuntui. Seuraavat kaksi päivää maalasin aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, kuljin kahden asunnon välillä valkoiseen maaliin verhoutuneissa vaatteissa ja istuin myöhäisinä iltoina parvekkeella ihan vain hymyillen itsekseni, kuinka valtavan onnellinen olin saadessani istua niinä hetkinä juuri siinä, olla ja hengittää.


Siitä on kulunut nyt jo yli neljä kuukautta, kun kannoimme elämämme muuttolaatikoissa vanhasta kodistamme tähän asuntoon, joka tuntui ihan meidän kodiltamme jo niinä elokuisina päivinä, kun maalasin aamusta iltaan ja katselin myöhäisinä iltoina sataman valoja järven toisella puolen. Näiden ensimmäisten kuukausien aikana tästä valoisasta asunnosta on tullut meille aivan äärettömän rakas ja olin tavattoman onnellinen päästessäni lokakuun viimeisinä päivinä tuomaan ensimmäistä kertaa joulun taianomaisuutta meidän uuteen kotiimme, koristelemaan joulukuusen ja ripustamaan kauniita valoja. Olen aina rakastanut joulua ja tuntui erityiseltä päästä nauttimaan joulun tunnelmasta uudessa kodissamme, istua iltaisin keittiönpöydän ääressä rakentamassa piparkakkutaloa ja katsella parvekkeelta pimeyteen verhoutunutta maisemaa, kaupungin kirkkaita valoja kaukana vastarannalla.

 

IMG_6690IMG_6742

 

Vuoden viimeisten kahden kuukauden aikana minä nautin joulun tunnelmasta aivan jokaisella hengenvedollani, sytytin aamuisin kynttilöitä valaisemaan hämärää kotiamme ennen ensimmäisiä valonsäteitä ja lämmitin glögiä pakkasen kiristyessä ikkunalasin takana, kävelin pienen karvakuonon kanssa pitkin lumihuntuun verhoutuneita katuja ennen iltapäivän viimeisiä auringonsäteitä. Leivoin karjalanpiirakoita ja pipareita illan hämärtyessä, katsoin luvattoman monta jouluelokuvaa hiljaisina iltoina ja istuin saunan lämmössä kuuntelemassa äänikirjoja, olin vain ja hengitin, nautin valtameren kokoisesta rauhasta rintalastani alla. Nimenomaan sitä joulu on minulle viimeisimpien vuosien aikana ensisijaisesti merkinnyt, valtameren kokoista rauhaa ja suunnatonta rakkautta.

 

IMG_6792IMG_6748IMG_6828

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.