Elokuun puolivälissä istuin yhtenä lämpimänä kesäpäivänä tyhjässä asunnossa ja mietin itsekseni, kuinka siitä ei ollut kulunut kuin vähän yli kaksi vuotta, kun minä olin ollut viimeksi siinä samassa tilanteessa. Maalipurkit odottivat eteisen lattialla minun irroittaessani seiniltä nauloja ja ruuveja vielä myöhään sinä elokuisena iltana, ikkunalasin takana maisema verhoutui pimeyteen ja kun suljin oven lähtiessäni hymyilin vielä itsekseni, kuinka oikealta se kaikki tuntui. Seuraavat kaksi päivää maalasin aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, kuljin kahden asunnon välillä valkoiseen maaliin verhoutuneissa vaatteissa ja istuin myöhäisinä iltoina parvekkeella ihan vain hymyillen itsekseni, kuinka valtavan onnellinen olin saadessani istua niinä hetkinä juuri siinä, olla ja hengittää.
Siitä on kulunut nyt jo yli neljä kuukautta, kun kannoimme elämämme muuttolaatikoissa vanhasta kodistamme tähän asuntoon, joka tuntui ihan meidän kodiltamme jo niinä elokuisina päivinä, kun maalasin aamusta iltaan ja katselin myöhäisinä iltoina sataman valoja järven toisella puolen. Näiden ensimmäisten kuukausien aikana tästä valoisasta asunnosta on tullut meille aivan äärettömän rakas ja olin tavattoman onnellinen päästessäni lokakuun viimeisinä päivinä tuomaan ensimmäistä kertaa joulun taianomaisuutta meidän uuteen kotiimme, koristelemaan joulukuusen ja ripustamaan kauniita valoja. Olen aina rakastanut joulua ja tuntui erityiseltä päästä nauttimaan joulun tunnelmasta uudessa kodissamme, istua iltaisin keittiönpöydän ääressä rakentamassa piparkakkutaloa ja katsella parvekkeelta pimeyteen verhoutunutta maisemaa, kaupungin kirkkaita valoja kaukana vastarannalla.
Vuoden viimeisten kahden kuukauden aikana minä nautin joulun tunnelmasta aivan jokaisella hengenvedollani, sytytin aamuisin kynttilöitä valaisemaan hämärää kotiamme ennen ensimmäisiä valonsäteitä ja lämmitin glögiä pakkasen kiristyessä ikkunalasin takana, kävelin pienen karvakuonon kanssa pitkin lumihuntuun verhoutuneita katuja ennen iltapäivän viimeisiä auringonsäteitä. Leivoin karjalanpiirakoita ja pipareita illan hämärtyessä, katsoin luvattoman monta jouluelokuvaa hiljaisina iltoina ja istuin saunan lämmössä kuuntelemassa äänikirjoja, olin vain ja hengitin, nautin valtameren kokoisesta rauhasta rintalastani alla. Nimenomaan sitä joulu on minulle viimeisimpien vuosien aikana ensisijaisesti merkinnyt, valtameren kokoista rauhaa ja suunnatonta rakkautta.
Lähetä kommentti