Silloin, kun kesä alkoi vähitellen vaihtua syksyyn ja ilmassa tuoksui ensimmäistä kertaa kaukainen häivähdys siitä rakkaimmasta vuodenajasta, minä olin äärettömän onnellinen. Syksy on aina ollut minulle tavallaan kuin vanha ystävä, joka palaa aina luokseni kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan, siltä ne ensimmäiset häivähdykset tuntuivat tänäkin vuonna, kuin vanha ystävä olisi palaamassa luokseni.
Tänä vuonna ne ensimmäiset häivähdykset syksystä tuntuivat erityisiltä, olinhan minä kantanut uutta elämää sisälläni vuoden ensimmäisistä hetkistä asti ja se pitkä odotus päättyisi jonain kauniina päivänä, kun maisema verhoutuisi ruskan väreihin. Olin aivan valtavan onnellinen siitä, että olin saanut kantaa sisälläni uutta elämää toistaa kertaa, olla ensimmäinen koti pienelle ihmeelle, jota rakastin äärettömästi jo niinä syksyn ensimmäisinä päivinä, kun kuljimme pienen ihmisen ja karvakuonon kanssa ihmettelemässä kesän vaihtumista syksyyn.
Syksyn ensimmäiset hetket olivat odotuksen viimeisiä hetkiä ja sen lisäksi, että kuljimme pienen ihmisen ja karvakuonon kanssa ihmettelemässä kesän vaihtumista syksyyn, minä pysähdyin aina hetkittäin hymyilemään itsekseni tuntiessani pienen ihmeemme liikkuvaan, istuin sohvan nurkassa neulomassa pieniä villasukkia ja nautin niistä raskauden viimeisistä hetkistä. Niissä hetkissä oli onnen lisäksi myös pieni ripaus haikeutta, niin erityistä oli ollut saada kantaa sisälläni yhdeksän kuukautta pientä ihmettä, niin erityistä ja ihmeellistä.
Social Icons