Yhtenä iltana istuessani keittiön pöydän ääressä katselin, kuinka ikkunalasin takana auringonsäteet alkoivat vähitellen vaihtua iltahämärään, kesän viimeisiä iltoja, minä mietin itsekseni ja huokaisin. Tämä kesä on ollut monella tapaa erityinen, unohduin miettimään viileän ilman tulviessa sisään avonaisesta ikkunasta. Kolmas kesä, kun olemme saaneet ihmetellä tätä maailmaa pienen ihmisen kanssa ja samalla viimeinen ennen toisen pienen ihmeemme syntymää, viimeinen kesä näin, että olemme vain me kolme ja rakas karvakuonomme.
Ilmassa tuoksui sinä iltana jo kaukainen häivähdys syksystä, kun mietin yhtä erityistä heinäkuista aamupäivää, jolloin ihmettelimme taivaalle kerääntyneitä tummia pilviä keskellä omenatarhaa. Pian sataisi, mutta meillä ei ollut kiire mihinkään, kuljimme kumisaappaat jaloissamme korkeaksi kasvaneen heinän keskelle muodostuneita polkuja, kuuntelimme tuulen huminaa omenapuiden oksilla ja nautimme hiljaisesta heinäkuisesta aamupäivästä.
Se oli tavallaan aivan tavallinen heinäkuinen aamupäivä, mutta samalla silti kovin erityinen, kuten niin monet aamupäivät, illat ja aamut pienen ihmisen kanssa, on ollut valtava onni saada ihmetellä tätä maailmaa hänen kanssaan tänä kesänä, valtavan suuri onni. Ihmetellä taivaalle kerääntyneitä tummia pilviä omenatarhassa, silittää lampaita tunnelmallisella eläinpihalla, nauttia lämpimästä kesäpäivästä järven rannalla, kulkea pitkin tuntemattomia luontopolkuja ja leipoa mustikkapiirakkaa, josta pieni ihminen tahtoisi syödä vain mustikat.
Erityinen kesä, niin kovin erityinen.
Social Icons