Olen ollut kirjoittamatta kauemmin kuin koskaan aiemmin ja aina hetkittäin istuessani iltaisin keittiön pöydän ääressä illan hämärän vaihtuessa vähitellen yön pimeyteen olen unohtunut miettimään, kuinka tahtoisin palata. Tahtoisin taas kirjoittaa, sillä se tuntuu olevan tavallaan kuin osa minua, minä tahtoisin taas kirjoittaa,
vaikka minulla olisi hetkittäin vain yksittäisiä sanoja ja lauseet jäisivät keskeneräisiksi.
Näiden sanattomien kuukausien aikana olen katsellut lumihiutaleiden tarttuvan pienen karvakuonon turkkiin ja pysähtynyt ihmettelemään aikaisin saapunutta kevättä, paksun lumihunnun alta paljastunutta mustaa asfalttia ja teiden varsille ilmestyneitä leskenlehtiä. Hengittänyt keuhkojeni täydeltä kesän ensimmäisiä hetkiä, kulkenut metsäpoluilla kuuntelemassa tuulen huminaa puiden latvoissa ja niin, vuodenaikojen seuratessa toisiaan näiden kuukausien aikana on tapahtunut paljon. Jotain kaikesta siitä ja tästä valtavan kauniista kesästä aion kirjoittaa myöhemmin, seuraavana sellaisena hetkenä, kun minulla on hetkeksi aikaa rauhoittua kirjoittamaan.
Social Icons