Yhtenä heinäkuisena iltapäivänä ajoimme pienen karvakuonon kanssa ihan kahdestaan Petäjävedelle. Lähtö oli tapahtunut kuin hetken mielijohteesta ja matkalla satoi hetkittäin vettä niin, että sadepisarat juoksivat pitkin tuulilasia ja ajessaemme viimeisen kilometrin sateen runtelemaa huonokuntoista hiekkatietä pitkin perille ehdin hetken miettiä itsekseni, kuinka en oikeastaan yhtään tiennyt, mihin olimme sinä iltapäivänä lähteneet.
Enkä minä tiennytkään, en todella tiennyt, vaikka olin muutamaa tuntia aiemmin nähnyt kuvia Karhunahtaalta, nimittäin jo kävellessämme autolta pitkospuita pitkin kohti rotkojärveä pysähdyin aina hetkittäin huokailemaan itsekseni, kuinka missään voi olla niin kaunista. Rotkojärvellä meitä odotti hirsilaavu ja uskomattomat näkymät rotkon suvantoon, katselimme hetken ympärillemme ja jatkoimme matkaamme rotkojärveä kiertävälle polulle.
Ei tällaista voi olla olemassakaan, huokaisin itsekseni.
Ihan kuin olisimme saapuneet johonkin taianomaiseen satumaailmaan, siltä se tuntui saapuessamme kallioiden välissä kulkevaa polkua pitkin suvannosta virtaavalle purolle ja istuessamme hetkeksi katselemaan rauhassa virtaavaa kirkasta vettä, ympärillämme tuuli humisi korkeiden puiden latvoissa ja minusta tuntui kuin se olisi kertonut tarinoita metsästä. Tarinoita, niitä tällä metsällä olisi varmasti lukemattomia, mietin jatkaessamme matkaamme, ylittäessämme puron kapeaa lankkua pitkin, kulkiessamme sammaleen peittämän metsän keskellä kulkevaa polkua ja kuunnellessamme purojen uomista yhteen ryöppyävän veden rauhoittavaaa kohinaa.
Luulen, etten ole koskaan elämässäni nähnyt mitään niin uskomattoman taianomaista kuin sinä iltapäivänä sammaleen peittämän satumetsän keskellä. Jos jossain, niin täällä asustaa keijuja, peikkoja ja menninkäisiä, mietin hengittäessäni keuhkojeni täydeltä taianomaisuutta katsellessani pienen yksityiskäytössä olevan mökin seisovan puron varrella. Pieni karvakuono joi vettä sammaleen peittämän satumetsän keskellä mutkittelevasta purosta ja pysähtyi sitten makaamaan sen reunalle, katseli kirkasta vettä ilman kiirettä mihinkään. Niin, ei kai saduissa ole kiire mihinkään, niinpä ei ollut meilläkään sinä taianomaisena iltapäivänä Karhunahtaalla.
Lähetä kommentti