TÄNÄ SYKSYNÄ OLEN NÄHNYT UNIA MÖKISTÄ KAUKANA TÄÄLTÄ

 

Tänä syksynä olen nähnyt öisin unia mökistä kaukana täältä, olen nähnyt unia valtavan rakkaasta hirsimökistä, jonka lämpimään tupaan nukahdin lapsuusvuosinani kylminä talviöinä ja jonka ikkunasta näki talvipäivisin aina paksun jään peittämälle järvelle saakka. Olen kaivannut sinne aivan äärettömästi, minä mietin yhtenä aamuna herätessäni herätyskellon ääneen unesta, jossa olin kulkenut pitkin hiljaista kylätietä ilta-auringon maalatessa maisemaa lämpimin sävyin ja katsellut puiden lomasta pilkottavaa mökkiä, jonka kuistille olin unohtanut valon päälle. Muistan, kuinka viime keväänä kuljin sitä tuttua kylätietä ja katselin mökin ikkunasta loistavaa valoa, en silloin vielä tiennyt, että se jäisi viimeiseksi kerraksi, kun saisimme nauttia siitä loputtomasta rauhasta siinä rakkaassa paikassa, metsien keskellä. En tiennyt, mutta aavistus siitä kävi silti hetkittäin minun mielessäni.

 

Tavallaan se on tuntunut lohdulliselta, nähdä unia mökistä kaukana täältä, istua mökin kuistilla iltahämärässä, kuunnella puiden humisevan ympärilläni ja ihmetellä sitä valtavaa rauhaa, joka kulkee pitkin selkärankaa. Kävellä rantaan katselemaan järvelle auringonnousun maalatessa maisemaa harmoniaan, hengittää keuhkojeni täydeltä raitista ilmaa ja pimeyden laskiessa istua takkatulen ääressä tuvan lämmössä, kuin lapsuusvuosinani. Niin, on tuntunut lohdulliselta nähdä unia mökistä kaukana täältä, vaikka tiedän, että jäljellä on enää muistot.

 

TÄYDELLINEN ILTAPÄIVÄ JA SIPPULANNIEMEN LUONTOPOLKU

 

Lokakuun ensimmäisellä viikolla vietimme aikaamme kulkien kaikessa rauhassa kolmistaan pitkin metsäpolkuja, pysähtyen hetkittäin ihastelemaan ruskaan verhoutunutta luontoa ja ihmetellen kaiken uskomatonta kauneutta, sitä, kuinka luonto verhoutui vielä ihan hetkeksi kaikista kauneimpiin väreihinsä ennen marraskuun harmautta. Yhtenä päivänä suuntasimme Sippulanniemen luontopolulle ja pysäköidessämme automme lähelle luontopolun alkua hymyilin hetken itsekseni miettiessäni sitä viimeisintä kertaa, kun kävimme luontopolulla kolmistaan. 

 

Pieni karvakuono oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen ja ihmetteli kaikkea ympärillään kulkiessamme pitkin metsäpolkuja, enkä minä tule varmaan koskaan unohtamaan, kuinka kävellessämme pitkospuita se putosi suohon ja räpiköiden nousi takaisin pitkospuille. Siitä hetkestä on tullut kuluneeksi kaksi kokonaista vuotta ja kävellessämme lokakuun alussa pitkin sitä samaa luontopolkua ja katsellessani rakkaan karvakuonon kulkevan mieheni kanssa edelläni hymyilin itsekseni, kuinka käsittämättömän onnellinen minä olen siitä, että saimme sen pienen karvakuonon osaksi meidän perhettämme ja että saamme jakaa sellaisia kauniita hetkiä kolmistaan.

 

 

Käveltyämme hetken aikaa pysähdyimme sammaleen peittämän kallion reunalle katselemaan meidän edessämme avautuvaa maisemaa ja ruskaan verhoutuneita korkeita puita, jotka ovat jo vuosikymmenten ajan nähneet kesän vaihtuvan syksyn ja ensilumen verhoavan maiseman valkoiseen lumihuntuun. Ympärillämme hiljaisuus kuiskaili puiden latvoissa, ilmassa tuoksui rauhoittava syksy ja jatkaessamme myöhemmin matkaamme pitkin pitkospuita hengitin keuhkojeni täydeltä raikasta ilmaa, täydellinen lokakuinen iltapäivä kolmistaan, mietin itsekseni.

 

7 X PARASTA TÄSSÄ SYKSYSSÄ

 

    Parasta tässä syksyssä on ollut..

 

x Ruskaan verhoutunut luonto. Tänä vuonna odotin syksyä enemmän kuin olen odottanut vuosiin ja kun ilmassa alkoi vähitellen tuoksua lähestyvä syksy, hymyilin itsekseni pysähtyessäni pienen karvakuonon kanssa aamuisin katselemaan järvelle. Syyskuun viimeisinä päivinä syksy oli tullut jäädäkseen ja luonto alkoi verhoutua ruskan äärettömän kauniisiin väreihin, niistä väreistä saimme nauttia lokakuun jokaisena päivänä. Olen kävellyt pitkin metsäpolkuja hengittämässä raikasta ilmaa keuhkojeni täydeltä, juossut pienen karvakuonon kanssa korkeiden koivujen varjosssa ja pysähtynyt aina hetkittäin vain katselemaan, ihmettelemään näitä taiainomaisia hetkiä.

 

x Lomaviikko lokakuun alussa. Meillä on ollut viime vuosien aikana tapana pitää vuosilomaa lokakuun alussa ja matkustaa mökille nauttimaan syksyn kauneimmista väreistä, katselemaan öisin kirkastaa tähtitaivasta kaiken loputtoman pimeyden keskellä ja kuuntelemaan metsän huminaa ympärillämme. Rakas mökki kuitenkin myytiin kesällä ja tänä syksynä jäimme kotiin viettämään lokakuun ensimmäistä viikkoa, kuljimme pitkin metsäpolkuja katselemassa luonnon verhoutuvan kauneimpiin sävyihinsä, istuimme iltaisin saunassa ihmettelemässä elämää ja nukuimme yömme olohuoneessa. Se oli kaunis viikko ja olen onnellinen siitä, että päätimme jäädä kotiin.

 

x Rauhalliset illat ja hyvät yöunet. Tänä syksynä on tuntunut aivan erityisen tärkeältä rauhoittua iltaisin, istua kaikessa rauhassa olohuoneen sohvalla ja katsoa vuosien takaisia valtavan rakkaita tv-sarjoja, kun ikkunalasin takana maisema verhoutuu tummansiniseen ja kauempana vastarannalla kaupunki alkaa jo vähitellen hiljentyä. Rauhalliset illat ja niitä seuranneet hyvät yöunet ovat tehneet minut tänä syksynä äärettömän onnelliseksi ja tuntuu kuin ensimmäistä kertaa kevään jälkeen olisin osannut rauhoittua, antaa itselleni aikaa myös levätä.

 

x Musiikki, joka on palannut luokseni kuin vanha ystävä. Aina syksyisin se tapahtuu, musiikki palaa luokseni kuin vanha ystävä ja ottaa turvalliseen syliinsä minun kävellessäni pitkin hämärtyviä katuja, ja niin se tapahtui tänäkin syksynä, enkä olisi voinut olla siitä yhtään onnellisempi. Syksyssä on aina jotain taianomaista, joka saa musiikin aina palaamaan luokseni, pysähtymään kuuntelemaan ja ihmettelemään, kuinka valtavasti rakastan.

x Lämpimät neuleet ja villasukat. Vaikka rakastan pukeutua kesäisin kauniisiin mekkoihin, odotan koko kesän vuodesta toiseen sitä, että pääsen pukeutumaan lämpimiin neuleisiin ja etsimään eteisen laatikoista villasukat, kun kotimme lattia alkaa tuntumaan kylmältä jalkojeni alla. Tänäkin syksynä olin valehtelematta ihan valtavan onnellinen saadessani kietoutua ensimmäisinä viileinä syyspäivinä lämpimään neuleeseen kävellessäni pienen karvakuonon kanssa aikaisina syysaamuina pitkin rantaraittia ja laittaessani muutama vuosi sitten neulomani villasukat jalkaan illan hämärtyessä ikkunalasin takana ja kaupungin vähitellen hiljentyessä vastarannalla.

 

x Vahva tunne siitä, että jotain päättyy ja samalla jotain alkaa. Syksyt ovat tavallaan aina olleet minulle uuden alkuja, mutta tänä syksynä minulla on ollut jotenkin erityisen vahva tunne siitä, että jotain päättyy ja samalla jotain uutta alkaa. En tiedä vielä, mitä se on, mutta minulla on vahva tunne siitä, että jotain on muuttumassa.

x  Joulun odottaminen ilman, että sitä pidetään tavattoman kummallisena. Joulu on ollut minulle aina vuoden rakkain juhla, se on ollut sitä minulle lapsuusvuosistani asti ja edelleen, aina joulun lähestyessä minun mieleni palaa niihin lapsuusvuosien jouluihin, siihen taianomaisuuteen. Vaikka joulut eivät ole enää samanlaisia kuin ne olivat lapsuusvuosinani, vuosi toisensa jälkeen odotan joulua enemmän kuin mitään muuta juhlaa ja myös tänä vuonna kaivoin joulukoristeet esille häkkivarastosta marraskuun ensimmäisenä päivänä, toin joulun kotiimme.