Slider

25. syyskuuta 2021

SYKSYN ENSIMMÄISET PÄIVÄT OVAT OLLEET TAIANOMAISIA

IMG_3784IMG_4069

 

Syksyn ensimmäiset päivät ovat olleet taianomaisen kauniita, maisema on alkanut vähitellen verhoutua ruskaan luonnon valmistautuessa hitaasti tulevaan talveen ja aamuisin kotimme lattia on tuntunut armottoman kylmältä paljaiden jalkojeni alla katsellessani peilikuvaani eteisen peilistä, takkuisia hiuksiani ja unihiekkaa silmissäni. Kylmyydestä huolimatta on ollut rauhoittavaa kävellä aamuisin pienen karvakuonon kanssa vähitellen ruskaan verhoutuvia katuja, pysähtyä yhdessä katselemaan sumuista maisemaa kaikessa rauhassa ennen työpäivääni ja palata sitten takaisin kotiin, keittää vielä vähän teetä ja kääriytyä lämpimään neuleeseen, etsiä edellisenä iltana riisumani ja viime talven kylminä päivinä neulomani villasukat vaatekaapista ja istua lopulta työpöytäni ääreen.

 

Näinä syksyn ensimmäisinä päivinä minä olen viimein osannut antaa itselleni aikaa pysähtyä hengittämään ja se on tuntunut armottoman kesän jälkeen tavallaan aivan erityisen hyvältä, on tuntunut hyvältä antaa itselleen lupa olla suorittamatta, lupa tehdä juuri niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi juuri siinä hetkessä. Olen kävellyt pienen karvakuonon kanssa iltapäivisin syksyyn verhoutuneen omenatarhan ja vanhan hirsitalon ohitse ja pysähtynyt katselemaan auringonkukkia, minusta ne ovat tavallaan kovin kiehtovia, kuin jostain lapsuuteni satukirjoista huojuessaan tuulessa sadepilvien kerääntyessä taivaalle. Sadepisaroiden juostessa pitkin kasvojani olen tanssinut askeleeni kotiin, ripustanut vaatteeni kuivumaan kylpyhuoneeseen ja keittänyt lisää teetä, ollut vain ja hengittänyt rauhassa, soittanut isoäidilleni ja kysynyt, voisimmeko käydä vielä tänä syksynä mökillä.

 

IMG_3742

 

Iltaisin olen istunut työpöytäni ääressä kirjoittamassa yksittäisiä lauseita ja keskeneräisiksi jääneitä lauseita, sytyttänyt kynttilöitä valaisemaan hämärää kotiamme ja kuunnellut Aurin syyskuussa julkaistua uskomattoman hienoa albumia II - Those We Don't Speak Of ja täydellisesti näihin syksyisiin iltoihin sopivia sanoja call out to the empty street and ask where it's going and if you're welcome, welcome all that it holds. Se on ehdottomasti yksi hienoimmista ja kauneimmista tänä vuonna julkaistuista albumeista ja se on soinut hämärässä kodissamme monena syyskuisena iltana sateen piiskatessa mustaa asfalttia ikkunalasin takana, rauhan kuiskaillessa syvällä minun rintalastani alla. It is the duty of dust to remind us that which must never, ever, be forgotten Johanna Kurkelan uskomattoman kaunis ääni on vielä kuiskaillut kaiuttimissa katsellessani hetken kaupungin kirkkaita valoja vastarannalla ennen kuin olen piiloutunut peiton alle näkemään unta, jota en ole enää aamulla muistanut.

 

IMG_3869IMG_4113IMG_3960

18. syyskuuta 2021

HÄN ON OLLUT KAKSI KUUKAUTTA OSA PERHETTÄMME

IMG_3335IMG_3267

 

Pieni koiranpentumme Valo on ollut jo kaksi kuukautta osa tätä meidän perhettämme ja kävellessämme yhtenä syyskuisena päivänä metsässä mietin itsekseni, kuinka äärettömän onnellinen olen siitä, että juuri hänestä tuli osa perhettämme sinä heinäkuisena päivänä, kun taivas verhoutui harmaaseen ja tuuli ravisteli puiden latvoja. Näiden kahden kuukauden aikana Valosta on tullut erottamaton osa meidän pientä perhettämme ja elämäämme, enkä osaisi enää kuvitella elämääni ilman niitä neljää tassua ja kultaista sydäntä, sitä pientä karvakuonoa, joka nukahtaa iltaisin meidän sänkymme viereen ja herää aamuisin kävelemään kanssani pitkin lähestyvään syksyyn verhoutuvia katuja. Katsellessani sinä kovin kauniina syyskuisena päivänä pienen karvakuonomme ihmettelevän lähestyvään syksyyn verhoutunutta luontoa ja nostavan aina hetkittäin katseensa meihin minä jäin miettimään, kuinka emme tule varmasti koskaan unohtamaan näitä kahta aivan erityistä kuukautta meidän elämästämme.

 

Olen saanut nähdä elämäni aikana monen koiranpennun ensimmäiset kuukaudet, mutta siitä huolimatta on ollut ihmeellistä seurata, kuinka valtavan nopeasti se meidän pieni koiranpentumme on kasvanut näiden kuukausien aikana ja oppinut päivittäin jotain uutta. Olemme ihmetelleet yhdessä ohikiitäviä autoja ja polkupyöriä, ihmisiä, parkkipaikkoja, vieraita kadunkulmia ja sinisenä loistavaa järveä, pimeyteen verhoutunutta maisemaa ja aamun ensimmäisiä auringonsäteitä, enkä osannut kaksi kuukautta sitten kuvitellakaan, kuinka erityistä on ihmetellä kaikkea tässä maailmassa pienen erityisen karvakuonon kanssa. Minä en osannut kuvitella, kuinka erityiseltä tuntuisi opetella yhdessä uusia asioita tyhjällä parkkipaikalla iltapäivän auringonsäteiden loisteessa ja pysähtyä rantaraitilla katselemaan järvelle, hengittämään yhdessä sateen jälkeistä ilmaa ja katsomaan toisiamme silmiin.


IMG_3190

 

Pysähtyessämme sinä kauniina syksyisenä päivänä katselemaan, kuinka lehtipuut alkoivat vähitellen verhoutua ruskaan hymyilin itsekseni ihan vain siitä valtavasta onnellisuudesta, siitä, kuinka äärimmäisen kiitollinen olen siitä, että saimme juuri hänet osaksi meidän pientä perhettämme. Tuuli kuiskaili korkeiden puiden latvoissa, sai korkeaksi kasvaneen heinän kumartamaan ja jossain kauempana linnut lauloivat viimeistä kertaa tänä syksynä, jatkoimme matkaamme metsän halki takaisin kotiin ja vietimme rauhallisen illan sateen piiskatessa ikkunalasia.

 

IMG_3563IMG_3609IMG_3207

12. syyskuuta 2021

OLISI VAIKEA KUVITELLA ELÄMÄÄNI ILMAN METSIÄ JA JÄRVIÄ

IMG_2168IMG_2992IMG_2230

 

Suuri osa kaikista rakkaimmista lapsuusmuistoistani liittyy metsiin ja järviin, niihin hetkiin, kun olen kulkenut pitkin metsäpolkuja edesmenneiden koiriemme kanssa, leikkinyt kavereideni kanssa ruskaan lämpimiin sävyihin verhoutuneessa metsässä ja viettänyt lämpimiä kesäpäiviä järven rannalla mummolassa. Vielä vuosien jälkeen palaan aina hetkittäin niihin muistoihin, lapsuusvuosieni metsän loputtomaan rauhallisuuteen, korkeiden puiden varjoon leikkimään ja mummolaan kirkkaan järven rannalle, sukeltamaan viileään veteen lämmiteltyäni ensin lämpimässä rantasaunassa. Metsät ja järvet ovat olleet minulle lapsuusvuosistani asti ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja minun olisi kovin vaikeaa kuvitella asuvani vielä jonain päivänä kaukana rahoittavista metsistä ja sinisistä järvistä, olisi vaikeaa kuvitella, sillä metsät ja järvet ovat tavallaan aina olleet osa minua, osa sitä, mistä minä tulen ja minne palaan aina kaiken jälkeen takaisin, osa minun hauraasta sydämestäni.


Elokuun lopussa, Suomen luonnon päivänä kävelimme koko meidän pienen perheemme voimin läheiseen metsään kuuntelemaan korkeiden puiden rauhallista huminaa meidän ympärillämme ja ihmettelemään yhdessä vähitellen lähestyvään syksyyn verhoutuneen metsän kauneutta. Olen viime syksystä saakka ollut äärettömän onnellinen siitä, että pääsen kotioveltamme viidessä minuutissa metsään ja kävellessämme sinä elokuisena päivänä pitkin tuttuja metsäpolkuja hymyilin itsekseni, kuinka nykyään olen siitä vielä vähän onnellisempi. Onnellisempi, sillä katsellessani pienen karvakuonomme tutkivan innoissaan kaikkea uutta minä muistin, kuinka valtavasti rakastin lapsuusvuosinani koirien kanssa metsäpoluilla kulkemista ja kuinka valtavasti minä rakastan sitä yhä edelleen. On ihanaa, että pääsemme pienen karvakuonon kanssa metsään ihan milloin tahansa, minä mietin istuessamme pehmeälle sammaleelle kuuntelemaan hiljaisuutta, joka kuiskaili puiden latvoissa ja tuntui syvällä sydämessäni.

 

IMG_2377IMG_2661

 

Sinä elokuisena iltapäivänä metsä oli verhoutunut vähitellen lähestyvään syksyyn ja katsellessani yksittäisten ruskaan verhoutuneiden lehtien putoilevan metsäpoluille minä en voinut olla hymyilemättä itsekseni, syksy oli jo lähellä ja se tuntui jokaisessa hengenvedossani. Auringonsäteet murtautuivat hetkittäin harmaan pilviverhon lävitse ja maalasivat maiseman lämpimin sävyin tuulen kuiskaillessa korkeiden puiden latvoissa, meillä ei ollut kiire mihinkään ja tunsin, kuinka valtameren kokoinen rauha kulki pitkin selkärankaani kävellessämme pitkin metsäpolkuja, pysähtyessämme hetkittäin ihmettelemään metsän suunnatonta kauneutta. Olisi vaikeaa kuvitella elämää, jossa metsät eivät olisi osa elämääni, ajatus palasi mieleeni kävellessämme myöhemmin takaisin kotiin, olisi todella vaikeaa, sillä kuten aina, sinä elokuisena päivänäkin metsä sai minut rauhoittumaan, hengittämään.

 

IMG_2709IMG_2960IMG_2844

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.