17. kesäkuuta 2019

TÄNÄ KESÄNÄ TAHDON NAUTTIA KAUNIISTA KESÄILLOISTA

Olen kirjoittanut blogia kymmenen vuotta, mutta kertaakaan näiden kymmenen vuoden aikana en ole kirjoittanut listaa niistä asioista, joita tahtoisin tehdä kesän aikana. Minä olen talven lapsi, enkä ole koskaan rakastanut kesää niin kuin rakastan syksyä ja talvea, mutta vuosien saatossa olen kuitenkin alkanut rakastaa yhä enemmän kesääkin, olen alkanut rakastaa valoisia kesäöitä, rauhallisia iltoja rantakallioilla ja paljaiden jalkojen alla polttavaa asfalttia, vähitellen minä olen alkanut rakastaa hiljaisia kesäaamuja, kun kaupunki vasta hiljalleen heräilee ja käsittämättömän kaunista luontoa, joka näyttää kesäisin parhaat puolensa. Vähitellen olen alkanut rakastaa kesää ja siksi tahdon nyt kirjoittaa teille listan niistä asioista, jotka tahtoisin tämän kesän aikana tehdä, tahdon kirjoittaa, vaikka listaltani puuttuvat rannalla vietetyt kesäpäivät ja huomattavan moni muukin sellainen asia, jonka voisi kuvitella löytyvän ihan jokaiselta tällaiselta listalta.

IMG_4789IMG_4804



x Nauttia kauniista kesäilloista. Sen lisäksi, että rakastan rauhallisia kesäaamuja, kun tämä kaupunki vielä vähitellen heräilee uuteen päivään, minä rakastan myös kauniita kesäiltoja, niitä sellaisia, kun auringonsäteet maalaavat hiukseni kultaisella ja lämpimät tuulenhenkäykset tuntuvat kuin rauhallisilta aalloilta kalpealla ihollani. Tahdon kävellä iltaisin satamaan katselemaan laivoja tai kulkea pitkin kävelykatua, jonka terassit täyttyvät iltaisin lukuisista ihmisistä, jotka ovat myös tahtoneet nauttia kesäillasta. Toisinaan tahdon istua myös hetken terassilla, mutta sitten taas toisinaan istua rannassa katselemassa, kuinka aurinko laskee pieneksi hetkeksi horisontissa siintävän metsän taakse, nauttia kaikista niistä kauniista hetkistä jokaisella hengenvedollani ja tuntea, kuinka rauhallisuus saa sydämeni lyömään tasaisesti.

x Matkustaa juhannukseksi rakkaaseen pikkukaupunkiin. Minä olen käynyt Savonlinnassa viimeksi äitienpäivänä ja kun sitten istuin bussissa matkalla takaisin Jyväskylään mietin itsekseni, kuinka minun tulee aivan suunnaton ikävä sitä pikkukaupungin rauhallisuutta, kun en enää pääse matkustamaan sinne niin usein. En olisi voinut olla enemmän oikeassa, nimittäin minulla on jo nyt aivan käsittämätön ikävä sitä rauhallisuutta rakkaassa pikkukaupungissa ja siksi tahdon matkustaa juhannukseksi Savonlinnaan ja viettää juhannuksen vanhempieni sekä koiriemme seurassa. Lisäksi tahtoisin matkustaa Savonlinnaan myös heinäkuussa, kun Oopperajuhlat ovat alkaneet ja kaupunki on enemmän elossa kuin minään muuna vuodenaikana, tahtoisin, sillä Savonlinna on yksinkertaisesti maailman kaunein kesäkaupunki ja kesäisin mikään ei voita sen rakkaan pikkukaupungin tunnelmaa, satamassa huutavia höyrylaivoja ja kaunista luontoa.

x Kävellä paljain jaloin mahdollisimman paljon. Vuosia sitten, asuessani rakkaassa pikkukaupungissa minä kuljin aina suurimman osan kesästä paljain jaloin. Seisoin aamuisin paljain jaloin yön jälkeen kostealla nurmikolla, kävelin paljain jaloin rantaan viemään koiria uimaan ja kiipesin öisin ikkunasta ulos (koirat olisivat herättäneet koko perheen, jos olisin lähtenyt ovesta) kävelemään pitkin niitä maailman tutuimpia katuja, kun asfaltissa tuoksui elämä ja hiekkatie tuntui paljaiden jalkojen alla viileältä. Enää minä en välttämättä lähtisi öisin ulos ikkunasta, mutta tänä kesänä tahdon kävellä mahdollisimman paljon paljain jaloin, kävellä juhannuksena rantaan paljain jaloin käyttämään koiria uimassa ja tuntea aamuisin kostean nurmikon paljaiden jalkojeni alla, mutta kävellä paljoin jaloin myös täällä Jyväskylässäkin, vaikka täällä se onkin hankalampaa jo pelkästään sen takia, että täällä minä vietän suuren osan ajastani keskustassa.

x Soittaa enemmän. Muistan, kuinka suunnattoman tärkeää soittaminen oli minulle aikoinaan ja sen, kuinka tahdoin jatkuvasti kehittyä aina vähän paremmaksi soittajaksi, muistan, kuinka saatoin kesäpäivisin istua monta tuntia pianon ääressä soittaen kerta toisensa jälkeen samaa biisiä, ihan vain oppiakseni soittamaan sen täydellisesti. Sen jälkeen, kun muutin Jyväskylään, olen kuitenkin soittanut aivan luvattoman vähän verrattuna siihen, kuinka paljon soitin asuessani Savonlinnassa ja pelkästään ajatus siitä tekee minut surulliseksi, sillä rakastan edelleen soittamista aivan äärettömästi. Tänä kesänä tahdon ehdottomasti soittaa enemmän kuin olen aikoihin soittanut, tahdon istua pianon ääressä sateisina kesäiltoina ja virittää akustisen kitaran pitkän työpäivän jälkeen, soittaa ihan vain siksi, että rakastan sitä niin paljon.

IMG_4828IMG_4837IMG_4814

x Rakastaa musiikkia sydänjuuriani myöten. Vielä kolme vuotta sitten olisin varmasti kirjoittanut, kuinka minun on ehdottomasti päästävä kesän aikana joillekin festareille, olisin kirjoittanut, sillä festarit olivat aikoinaan minulle aivan äärettömän tärkeä asia kesäisin. Rakastan edelleen festareita ja vaikka kuinka suunnattomasti tahtoisin tänäkin kesänä päästä käymään vaikka Provinssissa tai Ilosaarirockissa, on myönnettävä itselleen, ettei sellaiseen vain yksinkertaisesti ole tänä kesänä mahdollisuutta ja rakastettava musiikkia ihan vain täällä Jyväskylässä. Tahdon nähdä ainakin Vestan ja Pariisin Kevään Jyväskylän Kesän Puistojuhlissa, mutta myös viettää jo kolmatta vuotta putkeen kaikki kolme päivää Suomipop festarivaaleilla, nähdä monta kovin tärkeän artistin ja yhtyeen keikkaa ja rakastaa suomalaista musiikkia.

x Lukea vähintään kaksi kirjaa. Niin, kirjoitin tammikuussa siitä, kuinka aion tänä vuonna lukea enemmän kirjoja kuin mitä olen lukenut vuosiin, mutta on myönnettävä, että tähän mennessä lukemieni kirjojen määrä on laskettavissa ihan yhden käden sormilla. Tämän kesän aikana tahtoisin kuitenkin lukea vähintään kaksi kirjaa, rauhoittua sateisina kesäpäivinä unohtumaan kirjojen sivuille, kauniisiin lauseisiin ja sanoihin, rakastaa sitä, kuinka lopulta niistä lauseista ja sanoista muodostuu kokonainen maailma. En tiedä vielä, mitkä kaksi kirjaa tahtoisin lukea, mutta uskon, että niitä kahta kirjaa ei ole lopulta kovinkaan vaikea valita, sillä niitä kirjoja, jotka olisin vuosien saatossa tahtonut lukea, mutta en kuitenkaan ole lukenut, on valehtelematta niin paljon, ettei tämä kesä mitenkään riitä niiden kaikkien lukemiseen.

x Aloittaa pitkästä aikaa lenkkeilyn. Varsinkin aina silloin, kun olen asunut Savonlinnassa, minä olen rakastanut lenkkeilyä, olen rakastanut sitä, että voin lenkkeillessä kuunnella musiikkia ja käydä paikoissa, joita pikkukaupungissa rakastan, esimerkiksi lapsuuteni metsässä, jota myös Ison kiven metsäksi aikoinaan kutsuimme. Täällä Jyväskylässä en kuitenkaan ole koskaan innostunut lenkkeilystä, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, mistä se todellisuudessa johtuu, mutta tänä kesänä tahtoisin kuitenkin yrittää taas innostua lenkkeilystä, ihan vain vaikka oman hyvinvointini takia.

x Käydä joko Helsingissä tai Tampereella. Sen lisäksi, että minä tahdon tänä kesänä matkustaa muutaman kerran rakkaaseen pikkukaupungiin, tahtoisin matkustaa myös Helsinkiin tai Tampereelle. Rakastan kesäistä Helsinkiä aivan suunnattomasti ja olisin äärettömän onnellinen, jos pääsisin tänä kesänä käymään Seurasaaren ulkomuseossa, syömään jäätelöä Tuomiokirkon portaille tai käymään Korkeasaaressa katselemassa amurintiikereitä, viettämään kesäisen illan jossain puistossa tai käymään Linnanmäellä. Rakkaan Helsingin lisäksi minä tahtoisin tämän kesän aikana matkustaa myös Tampereelle, koska huolimatta siitä, että rakastan kyseistä kaupunkia aivan äärettömästi ja olen usein haaveillut muuttavani sinne, minä en ole käynyt siellä varmaan neljään vuoteen. Minusta kuitenkin tuntuu, etten ehdi tänä kesänä matkustaa molempiin kaupunkeihin, joten tahtoisin päästä käymään joko Helsingissä tai Tampereella, kumpikin tekisi minut epäilemättä tavattoman onnelliseksi, niin luvattoman paljon kaipaan kumpaankiin kaupunkiin tällä hetkellä.

x Viettää aikaa luonnossa. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, joita tahdon tänä kesänä tehdä, nimittäin luonnolla on rauhoittava vaikutus minuun ja rakastan niitä hetkiä, kun voin kävellä metsäpolkuja kuunnellen puiden rauhallista huminaa ympärilläni. Tänä kesänä minä tahdon viettää mahdollisimman paljon aikaa luonnossa ja nauttia kaikesta siitä uskomattomasta kauneudesta, jonka luonto tarjoaa meille, se on minulle yksi niistä tärkeimmistä asioista elämässäni.

IMG_4935P6020235

15. kesäkuuta 2019

MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

P5190407P5190452

Minä kirjoitin viime vuonna kerran kuukaudessa asioista, jotka olivat tehneet minut viimeisimmän kuukauden aikana onnelliseksi, mutta tämän vuoden puolella niistä asioista kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt niin, että olen kirjoittanut niistä viimeksi maaliskuussa. Niistä asioista kirjoittaminen sai minut miettimään niitä asioita, jotka ovat saaneet minut hymyilemään viimeaikoina ja asioita, jotka ovat saaneet sydämeni muuttamaan rytmiään, niitä pieniä arkisia asioita, jotka ovat tehneet päivistäni vähän parempia. Se oli tavallaan aina terapeuttista, niistä asioista kirjoittaminen, ja siksi tahdon tänään kirjoittaa teille niistä asioista, jotka ovat viimeaikoina tehneet minut onnelliseksi, niistä asioista, jotka ovat saaneet minut unohtamaan kaiken sen stressin, joka tuntuu pieninä kivenlohkareina jossain rintalastani alla.

x Viikonloput maailman rakkaimman kanssa. Kun neljä viikkoa sitten aloitin viimein uudessa työssäni, ymmärsin ensimmäistä kertaa aikoihin, kuinka suunnattomasti voivat merkitä minulle, nimittäin verrattuna siihen edelliseen osa-aikaiseen työhöni, tämä uusi kokoaikainen työ vaatii minulta aivan huomattavasti enemmän ja siksi nämä viikonloput ovat alkaneet tuntua jotenkin erityisen tärkeiltä. Sen lisäksi, että viikonloput ovat alkaneet tuntua tärkeiltä siksi, etten joudu heräämään aamuviideltä kuten arkipäivisin ja ehdin levätä kunnolla, ne ovat tuntuneet alkaneet tuntua tärkeiltä myös siksi, että silloin minulla on ollut oikeasti aikaa olla sen maailman rakkaimman kanssa. Näistä viikonlopuista olen viettänytkin nyt suurimman osan sen rakkaimman kanssa, olemme nauttineet kauniista kesäpäivistä ja katselleet maisemaa linssin lävitse, istuneet iltaisin pimeässä asunnossa musiikin kaikuessa nurkissa ja tehneet hyvää ruokaa, on ollut juuri sellaisia viikonloppuja, jotka ovat tehneet minut ihan tavattoman onnelliseksi, juuri sellaisia viikonloppuja, jotka tulen muistamaan vielä ensi syksynä, kun luonto pukeutuu ruskan sävyihin ja aamut alkavat olemaan kylmiä.

x Musiikki. Toukokuussa suhteeni musiikkiin tuntui keväältä, tuntui kuin suhteeni musiikkiin olisi herännyt pitkän talven jälkeen ja istuessani aamuisin bussissa hymähtelin itsekseni, kuinka uskomattoman hienolta musiikki kuulostaa. Suhteeni musiikkiin on viimeisimmän muutaman vuoden aikana vaihtanut aina hetkittäin muotoaan, musiikki on ollut tärkeintä maailmassa ja unohtunut sitten kuukausiksi niin, etten ole kuunnellut oikeastaan tavallaan ollenkaan, mutta viimeaikoina musiikki on kuitenkin ollut kovin tärkeää ja rakasta, enkä voi liikaa korostaa sitä, kuinka onnelliseksi se on minut tehnyt. Tahdon tässä aivan erityisesti mainita toukokuun viimeisenä päivänä ilmestyneen Apulannan Make Nu Metal Great Again EP:n, joka oli sinä perjantaiaamuna puoli seitsemän aikaan niin käsittämättömän hieno, että tuntui kuin sydämeni olisi löytänyt uuden rytmin, se ei ollut koskaan lyönyt niin. Make Nu Metal Great Again EP on täynnä juuri sellaista musiikkia, jota olen tietämättäni kaivannut Apulannalta aivan luvattoman kauan, jotain sellaista, mikä yhdistää sen vanhan Apulannan johonkin uuteen, sellaiseen, joka kuulostaa esimerkiksi juuri perjantaiaamuisin puoli seitsemältä järjettömän hyvältä. Sen lisäksi Make Nu Metal Great Again sisältää niin hienoja sanoja, että ne ovat saaneet minut hiljaiseksi kerta toisensa jälkeen näiden parin viikon aikana, en tiedä, ehkä vielä jonain päivänä kirjoitan niistä sanoista ja musiikista lisää, sitten, kun ne eivät saa minua enää näin hiljaisiksi, sitten, kun osaan sanoa jotain.

P5190415

x Aamuiset bussimatkat, kun kaupunki vasta heräilee. Vaikka en vielä olekaan kunnolla tottunut siihen, että herään nykyään arkipäivisin aamuviiden aikaan (minun ei siis välttämättä tarvitsisi herätä niin aikaisin, mutta olen huomannut tekeväni töitä mieluummin aamuisin kuin iltapäivisin ja siksi minä menen aina seitsemäksi töihin), olen kuitenkin ollut jotenkin ihmeellisen onnellinen aamuisista bussimatkoista. Olen ollut onnellinen siitä, että kävellessäni ennen puoli kuutta aamulla bussipysäkille on vielä vähän viileää ja siitä, että vaihtaessani bussia keskustassa koko kaupunki vielä hiljalleen heräilee aamuun ja istuessani bussissa matkalla töihin kuulokkeissani soi niin uskomattoman rakas musiikki, etten voi kuin hymyillä itsekseni katsellessani maisemia bussin ikkunalasin takana, maisemia, jotka ovat näiden neljän viikon aikana alkaneet tulla vähitellen yhä tutummiksi. Ne aamuiset bussimatkat ovat olleet ihmeellisen onnellisia ja vaikka minua onkin lähes poikkeuksetta väsyttänyt kävellessäni aikaisin aamulla bussipysäkille, minä olen ollut kovin onnellinen siitä, että olen saanut katsella kaupunkia, joka ei ole vielä täysin herännyt kesäaamuun ja hengittää hetken rauhassa ennen työpäivän alkamista, kuunnella järjettömän hienoa musiikkia ja ihan vain nauttia aamuisesta hetkestä.

x Kesä ja uskomattoman kauniisti kukkaan puhjennut luonto. Luonto on tavallaan aina tehnyt minut äärettömän onnelliseksi ja muistan, kuinka muuttaessani rakkaasta pikkukaupungista Helsinkiin, aloin ensimmäisten kuukausien jälkeen kaivata Savonlinnasta ensimmäisenä nimenomaan sen aivan uskomattoman kaunista luontoa. Vaikka luonto ei koskaan ollutkaan sama asia Helsingissä kuin Savonlinnassa, tuntui silti uskomattoman rauhoittavalta löytää itsensä Helsingissä korkeiden kuusten varjosta tai rantakallioilta meren kohistessa rauhallisena, nähdä, kuinka luonto puhkesi keväisin kukkaan pitkän talven jälkeen ja kuinka metsät pukeutuivat syksyisin ruskan sävyihin. Olen löytänyt vuosien aikana luonnon rauhoittavuuden myös Jyväskylästä, kävellyt polkuja metsän humistessa ympärilläni ja viimeaikoina olen ollut tavattoman onnellinen nähdessäni, kuinka uskomattoman kauniisti luonto on puhjennut kukkaan, olen ollut onnellinen siitä nähdessäni työmatkallani kukkivia omenapuita, kävellessäni voikukkien valtaamassa omenatarhassa ja Tourujoella kauniin valkoisina kukkivien tuomien tuoksuessa kesän ensimmäisiltä päiviltä. Olen ollut onnellinen siitä, että luonto on kevään jälkeen herännyt kunnolla kesään ja on nyt enemmän elossa kuin minään muuna vuodenaikana, olen ollut onnellinen siitä, että olen saanut todistaa sitä ja tallentaa sen kaiken myös lukuisiin kauniisiin valokuviin.

x Ukkonen ja vesisade pitkään jatkuneen helteen jälkeen. En tiedä, olenko koskaan kirjoittanut siitä, mutta kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka eivät suuremmin välitä kesähelteistä tai esimerkiksi aurinkoisista päivistä rannoilla, kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät todellakaan ole innoissaan lukiessaan sääennusteesta, että viikonloppuna on päivisin melkein kolmekymmentä astetta lämmintä. Viime viikonloppuna oli nimenomaan se melkein kolmekymmentä astetta lämmintä eli juuri niin kuuma, että huolimatta siitä, kuinka äärettömän kauniisti luonto oli puhjennut kukkaan, minä en vain yksinkertaisesti olisi pystynyt nauttimaan siitä vaan sen sijaan istuimme maailman rakkaimman kanssa pienessä asunnossa, pidimme verhot kiinni ja yritimme viilentää asuntoa tuulettimmella, mikä ei siinä kuumuudessa kuitenkaan riittänyt viilentämään asuntoa tarpeeksi. Odotin koko helteisen viikonlopun sadetta ja kun viimein sunnuntaina heräsin aamuyöllä siihen, että satoi vettä ja ukkosti, olin onnellinen, aivan käsittämättömän onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa sinä viikonloppuna oli hetken aikaa tarpeeksi viileää nukkumiseen tai hengissä pysymiseen ylipäätään. Jätimme ikkunan auki käydessä uudelleen nukkumaan ja vaikka meidän herätessämme seuraavan kerran olikin taas kuuma, olin silti onnellinen siitä aamuöisestä ukkosesta ja vesisateesta, siitä pienestä hetkestä, kun ei ollut niin järjettömän kuuma.

P5190429P5190358P5190322

12. kesäkuuta 2019

TUULESSA TUOKSUI LUPAUS KESÄSTÄ

P5190531P5190578P5190563

Toukokuu oli monella tavalla kaunis ja sen lisäksi, että minä olin onnellinen monesta auringonsäteisiin verhoutuneesta aamusta olin tavattoman onnellinen myös monesta kauniista iltapäivästä, mutta aivan erityisen onnellinen olin yhdestä kauniista sunnuntai-iltapäivästä, kun kävelimme yhdessä kaikista rakkaimman ihmisen kanssa Tourujoelle nauttimaan auringonsäteistä. Olin edellisenä iltana ollut Yläkaupungin yössä katsomassa Olavi Uusivirtaa, nostanut käteni ilmaan ja huutanut ilmaan sanoja joka ilta sun sydämesi lyö / yhden kerran liikaa / kun elämä on uni kesäyön / vain tää hetki on aikaa, minä olin rakastanut musiikkia sydänjuuriani myöten ja kävellessämme sinä kauniina sunnuntai-iltapäivänä auringonsäteiden loisteessa Tourujoelle se edellisen illan Himalajan kokoinen onnellisuus tuntui vielä selkärangassani. Tourujoki näytti tavallaan erilaiselta kuin se oli näyttänyt viimeisimmän vuoden ajan, enää se ei näyttänyt maisemalta työmatkani varrelta tai muistuttanut minua työni aiheuttamasta stressistä, se oli kauniimpi kuin se oli ollut aikoihin ja pysähtyessämme valokuvaamaan kukkivia tuomia en voinut olla hymyilemättä itsekseni, kuinka onnellinen minä olin.

Muistan edelleen sen hetken, kun kolme vuotta sitten kävelin ensimmäistä kertaa Tourujoen luontopolkua ja rakastuin siihen uskomattoman kauniiseen luontoon, siihen kaikkeen, mikä tuntui olevan kuin suoraan jostain lapsuuteni kaikista kauneimmasta satukirjasta. Näiden kolmen vuoden aikana se tavattoman kaunis luontopolku on vähitellen muuttunut, mutta huolimatta siitä, ettei se ole enää aivan kuin niistä lapsuuteni kauneimmista satukirjoista, kävellessämme sinä sunnuntai-iltana luontopolkua auringonsäteiden häikäistessä silmiäni olin tavattoman onnellinen kaikesta ympärilläni. Olin onnellinen kauniista ja rauhoittavasta luonnosta, lintujen laulusta ja siitä, kuinka toukokuun varovaisessa tuulessa tuoksui kukkivat tuomet ja lupaus kesästä, olin onnellinen luonnon pienistä ihmeistä ja edelläni kulkevasta maailman rakkaimmasta ihmisestä. Vähitellen kaunis iltapäivä vaihtui illan ensimmäisiin auringonsäteisiin meidän jatkaessamme Tourujoen jälkeen matkaamme eri suuntaan kuin olemme koskaan ennen jatkaneet, vanhojen tiilirakennusten varjossa hymyilimme toisillemme auringonsäteisen maalatessa hiuksemme kultaisella ja ihmettelimme, kuinka me emme olleet koskaan aiemmin käyneet siellä. Minä luulen, että meillä on vielä suunnattomasti nähtävää tässä kaupungissa, sanoin kävellessämme lopulta kotiin ja seuraavana yönä näin jotain kaunista unta, jota en kuitenkaan enää muistanut aamulla.

P5190528P5190589