Slider

16. helmikuuta 2020

ALKUVUONNA AIKA ON KULKENUT KUIN VIRTAAVA JOKI

P1250214P1250372

Vuoden ja vuosikymmenen ensimmäisinä päivinä en voinut olla hetkittäin pysähtymättä siihen ajatukseen, että juuri päättynyt vuosikymmen oli ollut varmasti yksi elämäni opettavaisimmista ja hienoimmista, en voinut olla pysähtymättä ajatukseen, että tämän uuden vuosikymmenen aikana elämäni tulee muuttumaan varmasti paljon. Viime vuosikymmenen aikana tapahtui aivan suunnattomasti ja sen lisäksi että kirjoitin ylioppilaaksi ja suoritin korkeakoulututkinnon, ehdin asua kolmessa eri kaupungissa, rakastua aivan sydämeni pohjasta ja kokea monta sellaista hetkeä, joita en tule koskaan unohtamaan, loputtoman monta sellaista hetkeä, joista olen äärettömän kiitollinen. Viime vuosikymmenen aikana tapahtui niin paljon, että niistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, mutta uskon, että tämän uuden vuosikymmenen aikana tulee tapahtumaan vähintään yhtä paljon, ja niin uskon myös, että tämä uusi vuosikymmen tulee olemaan erilainen, eri tavalla opettavainen ja hieno kuin edeltäjänsä.

Näinä vuosikymmenen ensimmäisinä viikkoina aika on kulkenut eteenpäin kuin virtaava joki. Näiden viikkojen aikana on ehtinyt tapahtua paljon, olen viettänyt aikaa rakkaassa pikkukaupungissa, istunut takkatulen ääressä mökillä lumisateen piiskatessa ikkunalasia ja seisonut yleisömeren keskellä kolmella käsittämättömän hienolla keikalla, noussut hevosen selkään vain hetkeä ennen auringonlaskua ja soittanut kitaraa pienessä asunnossani kaupungin uinuessa pimeydessä ikkunalasin takana. On ollut uskomattoman onnellisia hetkiä ja niin myös niitä sellaisia, kun on tuntunut aivan kuin elämäni olisi Linnanmäen vanha vuoristorata ilman turvakaiteita, mutta toisaalta niiden hetkien jälkeen on tuntunut aina jotenkin erityisen hyvältä hymyillä työpäivän jälkeen bussissa matkalla kotiin, ehkä siksi niitä hetkiä kuuluu olla elämässä, siksi, että niissä onnellisissa hetkissä olisi jotain erityistä. Jotain todella erityistä niissä on ollutkin ja vaikka aika onkin kulkenut näinä viikkoina eteenpäin kuin virtaava joki, niinä onnellisina hetkinä olen osannut pysähtyä hengittämään syvään, nauttimaan elämästäni.

P1250315P1250444P1250310

Juuri nyt istun ensimmäistä kertaa viikkoihin tässä omassa pienessä asunnossani, ikkunalasin takana vesisade piiskaa mustaa asfalttia ja vastapäisten talojen takana korkeat puut huojuvat tuulessa. Heräsin tänä aamuna lumiauran kolinaan vähän auringonnousun jälkeen ja nukahdin sitten uudelleen, tuntui hyvältä nukkua viikon aikana kertynyttä univelkaa pois ja tuntuu hyvältä istua nyt tässä rakkaan kirjoituspöytäni ääressä, kirjoittaa kynttilän valaistessa lempeästi vähitellen hämärtyvää asuntoani ja juoda lämmintä mustaherukkamehua. Tästä vuodesta ja vuosikymmenestä tulee hieno ja tahdon kirjoittaa siitä kaikesta, mutta seuraavaksi aion kuitenkin ripustaa pyykit kuivumaan ja soittaa hetken pianoa, jostain tuntemattomasta syystä en ole tehnyt sitä aikoihin.

P1250382
P1250235

22. tammikuuta 2020

TÄNÄ JOULUNA SYDÄMESSÄNI TUNTUI RAUHA JA ONNELLISUUS

IMG_0969PC220827PC220972

Lapsuusvuosinani marras-ja joulukuu olivat aivan ehdottomasti suosikkikuukauteni, koska minulla on marraskuussa syntymäpäivä ja joulukuu oli aina taianomainen joulun ansiosta. Ala-asteella syntymäpäiväni oli minulle tärkeä päivä, koska silloin sain kutsua kaikki ystäväni juhlimaan kanssa syntymäpäivääni, mutta vielä syntymäpäivääkin tärkeämpi minulle oli silti ehdottomasti joulu, jota aloin odottamaan aina heti syntymäpäiväni jälkeen. Lapsuusvuosinani odotin ihan tavattoman innoissani sitä hetkeä, kun sain avata joulukalenterin ensimmäisen luukun ja sitä, kun koulussa alettiin suunnittelemaan joulujuhlaa, laulamaan musiikin tunneilla rakkaita joululauluja ja askartelemaan joulukoristeita. Koko joulukuu oli minulle tavallaan pelkästään joulun odottamista, leikimme aina pikkusiskoni kanssa jouluaiheisia leikkejä ja rakensimme ystävieni kanssa lumimajan taloyhtiön parkkipaikan valtavaan lumikasaan, jollain tavalla ne kuuluivat aina joulun odottamiseen ja niin kuuluivat myös joululahjatoivelistan kokoaminen ja ne aivan loputtomat joululaulut.

Kun ne kovasti odottamani joulun pyhät sitten viimein koittivat, niihin kuului koko lapsuusvuosieni ajan samanlaisia asioita, niitä sellaisia rakkaita jouluun liittyviä hetkiä, joita muistelen edelleen hymyillen. Aattoaamuna katsoimme pikkusiskoni kanssa Joulupukin kuumaalinjaa ja muita aattoaamun lastenohjelmia samalla, kun leikimme joulukuusen alla ja söimme sitten isäni keittämän joulupuuron. Jouluaattoon kuului lapsuusvuosinani paljon leikkimistä ja jouluisia elokuvia, mutta kuten jouluaattoon kuuluu edelleen, jouluaattoon kuului myös lapsuusvuosinani haudoilla käyminen, jouluaterian syöminen kaikessa rauhassa sekä lahjojen avaaminen, joka oli lapsuusvuosinani luonnollisesti se kaikista jännittävin hetki. Joululahjoja oli jännitetty monta viikkoa ennen joulua ja se hetki, kun sieltä lahjapaketista paljastui se uusi Bratz-nukke, kauan odotettu suosikkiyhtyeen uusi albumi tai uudet sukset, oli aina yhtä kutkuttava, yksi joulun ehdottomista kohokohdista, mutta niin olivat myös ne hetket, kun mummolassa kuusen alta löytyi vielä lisää lahjoja.

PC220993PC220744-horzPC220875PC220967

Nuoruusvuosinani joulut muuttuivat niin, että jouluisin niitä joululahjoja tärkeämpää oli kaikki se yhdessä läheisten kanssa vietetty aika, joulun tunnelma ja rauhoittuminen, niinä vuosina aloin odottamaan joulua huomattavasti aiemmin kuin lapsuusvuosinani ja vuosi vuodelta on tuntunut, että alan odottamaan sinä aina vain aikaisemmin. Vaikka joulu on muuttunut vuosien mittaan jouluun liittyvän stressin ja kiireen takia arkisemmaksi, minulle joulu on silti yhä edelleen täynnä taianomaisuutta ja minulle on tärkeää pystyä rauhoittumaan kaiken sen kiireen keskellä, pysähtyä ja hengittää sitä joulun tunnelmaa jokaisella hengenvedollani. Sen jälkeen, kun muutin pois vanhempieni luota kahdeksan vuotta sitten, olen matkustanut jokaisena jouluna vanhempieni luokse viettämään joulua, sillä minusta on tuntunut, ettei joulu tunnu missään muualla samalta, enkä ole osannut oikeastaan edes kuvitella viettäväni joulua ilman perhettäni. Tänäkin jouluna minä matkustin Savonlinnaan vanhempieni luokse viettämään joulua ja oikeastaan jo pelkkä se ajatus siitä sai minut kovin onnelliseksi kauan ennen joulua, jotain erityistä niissä Savonlinnassa vietetyissä jouluissa edelleen on.

Jostain syystä joulut olivat vuosien ajan perheessämme sitä aikaa, kun kaikki joulua edeltänyt loputon stressi ja kiire purkautuivat lopulta jonkun kyyneliin ja oikeastaan vasta viime jouluna aloin viimein ymmärtää, miksi niin tapahtui vuosi toisensa jälkeen. Meidän perheemme jouluun oli vuosikausien ajan liittynyt aivan suunnatonta stressiä, jokainen meistä oli omalla tavallaan stressannut jostakin jouluun liittyvästä, lahjoista, jouluruoista, koristeista tai siitä, että on nähtävä paljon sukulaisia ja oltava jatkuvasti menossa johonkin. Vuosikausien ajan joulu oli ollut kaikkea muuta kuin rauhoittumista ja perheen kanssa ajan viettämistä, vaikka aina toisin suunniteltiin. Kuten viime jouluna, päätin tänäkin jouluna, etten aio stressata joulun suhteen yhtään mistään ja sovimme perheemme kesken, ettemme ota esimerkiksi joululahjojen suhteen tänäkään vuonna pienintäkään stressiä, sillä joulun kaupallisuudesta huolimatta lahjat eivät ole lähelläkään sitä joulun tärkeintä asiaa. Niin, kaiken stressin ja kiireen sijaan, aivan kuten viime jouluna, tänä jouluna nautimme joulun rauhallisuudesta ja vietimme aikaa yhdessä. Muutamaa päivää ennen joulua haimme koko perheen voimin joulukuusen omasta metsästämme ja samana iltana ripustimme joulukoristeita sen kauniille oksille, se oli yksi kauneimmista näkemistäni kuusista ja kaunis oli koko tämä joulu. Aattoaamuna söimme riisipuuroa ja kuuntelimme, kuinka Turussa julistettiin joulurauha, vähän ennen pimeää ajoimme Enonkoskelle sytyttämään kynttilän isoisälleni ja Talvisaloon sytyttämään kynttilöitä muille edesmenneille sukulaisille ja myöhemmin illalla syötyämme jouluaterian rauhoitumme olohuoneeseen avaamaan niitä muutamia joululahjoja ja viettämään aikaa yhdessä. Se oli rauhallinen ja yksinkertainen joulu, kaukana niistä lapsuuden jouluista, mutta silti tavallaan ihan samanlainen, ainakin siinä oli samaa taianomaisuutta kuin lapsuusvuosinani ja kotipihassamme loistivat värilliset jouluvalot, aivan kuten lapsuusvuosinani.

PC241188IMG_0965-tileIMG_0480IMG_0954

13. tammikuuta 2020

MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

PB300716PB300751

Kirjoitin viimeksi lokakuun alussa asioista, jotka olivat tehneet minut järjettömän onnelliseksi. Silloin kaksi kuukautta sitten ensilumi oli juuri satanut maahan yhtenä kauniina lokakuisena aamuna ja olin aivan äärettömän onnellinen siitä, että huolimatta siitä, ettei ensilumi viipynyt päivääkään, maailma oli erityisen kaunis verhoutuessaan ruskaan. Lisäksi olin onnellinen villasukista ja lämpimistä neuleista, kaamosvaloista ja kynttilöistä vähitellen pimenevinä syysiltoina ja rauhallisista illoista, kun vain käperryin peiton alle katsomaan televisiota sateen piiskatessa ikkunalautoja, minä olin onnellinen siitä, että stressi oli alkanut vähitellen alkanut väistyä. Niistä samoista asioista olen ollut onnellinen myös viimeaikoina, mutta myös monesta muusta asiasta ja niistä tahdon kirjoittaa teille nyt tässä samalla, kun juon teetä.




x Lumihuntuun verhoutunut maisema. Olen talven lapsi, olen syntynyt kylmänä marraskuisena päivänä ja muistan, kuinka lapsuusvuosinani syntymäpäiväni aikaan oli aina niin uskomattoman paljon lunta, että pystyimme kavereideni kanssa rakentamaan lumilinnan ja loputtomasti lumieläimiä, laskemaan mäkeä taloyhtiön parkkipaikalta laskeutuvassa jyrkässä rinteessä. Olen aina rakastanut lumisia talvia ja odottanut ensilumen satamista syksyn ensimmäisistä päivistä asti, enkä usko, että voisin kaivata niitä lumisia talvia enää yhtään enemmän kuin kaipaan nyt katsoessani ikkunasta, kuinka sadepisarat kohtaavat mustan asfaltin. Loppuvuonna maisema verhoutui kuitenkin hetkittäin aivan äärettömän kauniiseen lumihuntuun ja se teki minut uskomattoman onnelliseksi kävellessäni vanhempieni takapihalta avautuvassa metsässä huokaillen itsekseni kaikelle sille kauneudelle, pysähtyessäni aina hetkittäin ihan vain hengittämään talvea.

x Rakkaassa pikkukaupungissa viettämäni hetket. Olen onnellinen siitä, että nykyinen työni mahdollistaa minulle sen, että voin halutessani viettää pidempiä aikoja rakkaassa pikkukaupungissa ja tehdä töitä sieltä käsin. Joulukuussa vietin suurimman osan ajastani pikkukaupungissa niin, että vietin sen kuukauden aikana lopulta alle kymmenen päivää Jyväskylässä. Niinä Savonlinnassa viettäminäni hetkinä minä tahdoin keskittyä rauhoittumiseen, kävelin vanhempieni takapihalta avautuvassa metsässä ihastelemassa lumihuntuun verhoutuneen maiseman kauneutta, katsoin vanhempieni kanssa suomalaisia elokuvia takkatulen lämmössä ja vietin paljon aikaa koiriemme kanssa, niiden neljän karvakuonon, jotka saavat minut milloin tahansa onnelliseksi. Matkustin aamuisin töihin samalla bussilla, jolla matkustin vuosia sitten aamuisin lukioon ja kävelin ruokatunnin jälkeen takaisin töihin niin, että ehdin hetken katsella auringonsäteiden loisteessa talviuntaan nukkuvaa kaupunkia. Kaikki ne pienet hetket tekivät minut jotenkin mielettömän onnelliseksi joulukuussa ja siksi aion matkustaa taas pian takaisin rakkaaseen pikkukaupunkiin nauttimaan kaikesta siitä rauhasta.

PB300721

x Rauhallisesti mennyt joulu. Joulukuu on lapsuusvuosistani asti ollut minulle aivan ehdottomasti yksi rakkaimmista kuukausista vuodessa ja samalla joulu ehdottomasti se vuoden tärkein juhla, se juhla, jota olen odottanut aina kaikista eniten. Lapsuusvuosinani joulut olivat täynnä taianomaisuutta, joka alkoi tuntua perhosina vatsassani aina viimeistään joulukuun ensimmäisenä päivänä avatessani joulukalenterin ensimmäisen luukun, mutta vuosien kuluessa joulusta on tullut tavallaan arkisempi ja se joulun taianomaisuus on vähitellen alkanut katoamaan kaiken turhan stressin ja kiireen alle. Siksi yritin tänä jouluna välttää kaikkea sitä stressiä ja kiirettä, yritin olla suunnittelematta joulua liian tarkkaan ja ottamatta stressiä esimerkiksi joululahjoista. Kuten aina ennenkin, vietin joulun vanhempieni luona ja lopulta joulu oli ihanan rauhallinen ja onnellinen, sellainen, josta tahdon ehdottomasti kirjoittaa teille enemmän vähän myöhemmin.

x Siivottu koti, puhtaat lakanat ja rauhallinen koti-ilta. Tavallaan minä rakastan oman kotini siivoamista, mutta vielä enemmän rakasta aina sitä hetkeä, kun olen saanut pienen kotini kunnolla siivottua ja saan rauhoittua työpöytäni ääreen kirjoittamaan kynttilän lempeässä valossa, juomaan teetä ja kuuntelemaan musiikkia. Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen viikonlopun yksin tässä pienessä kodissani ja päästyäni perjantaina työpäivän jälkeen viimein kotiin nautin äärettömästi siitä, että ehdin pitkästä aikaa siivota kotini kunnolla ihan kaikessa rauhassa, vaihtaa ne kaikista rakkaimmat lakanat ja pestä pyykkiä niin, että puhtaan pyykin tuoksu täytti rakkaan, pienen kotini. Vielä enemmän nautin kuitenkin jälleen siitä, että sinä iltana sain pitkästä aikaa rauhoittua kunnolla työpöytäni ääreen kirjoittamaan kynttilän valossa ja nauttimaan ihanan rauhallisesta koti-illasta ihan vain itsekseni, kaikki se teki minut sinä iltana tavallaan aivan käsittämättömän onnelliseksi ja niin se teki kieltämättä kahtena seuraavanakin iltana.

x Anne with an E. Joulukuussa katsoin jotenkin erityisen vähän mitään sarjoja, koska vietin suurimman osan ajastani rakkaassa pikkukaupungissa ja en vain yksinkertaisesti ehtinyt katsoa, mutta tämän alkuvuoden aikana olen kuitenkin ehtinyt taas rauhoittua hitaina aamuina ja niinä rauhallisina koti-iltoina katsomaan. Yksi sarja on ollut nyt alkuvuoden aikana ylitse muiden ja se on ehdottomasti Netflixistä löytyvät Anne with an E, jonka kolmannen tuotantokauden minä katsoin yhtenä viikonloppuna kokonaisuudessaan, kun en vain yksinkertaisesti osannut lopettaa katsomista. Kyseinen sarja on vain jotenkin aivan käsittämättömän kaunis ja inspiroiva, että voisin katsoa sen kokonaisuudessaan uudelleen milloin tahansa ja se tekisi minut silloinkin varmasti ihan yhtä onnelliseksi kuin se teki silloin ensimmäisellä kerralla.

PB300733PB300602PB300761

x Ratsaille palaaminen melkein kuukauden tauon jälkeen. Viime syksynä kävin kahdesti viikossa ratsastustunnilla ja joinakin viikkoina palasin tallille myös kolmannen kerran, en tosin ratsastamaan vaan opettelemaan muita taitoja, joita tallilla ja hevosten kanssa toimiessa tarvitaan. Koska vietin joulukuussa suurimman osan ajastani Savonlinnassa, ehdin käymään vain kolmella ratsastustunnilla, joita sitten seurasi joulun ja vuodenvaihteen takia melkein kuukauden mittainen tauko ratsastuksesta. Viime viikolla pääsin palaamaan ratsaille ensimmäistä kertaa sen pitkän tauon jälkeen ja vaikka se teki minut tavattoman onnelliseksi, vielä onnellisemmaksi minut teki se, että vuoden ensimmäinen ratsuni oli nimenomaan se uskomattoman rakas työhevostamma, jonka kanssa opin viime kevään aikana aivan suunnattomasti ratsastuksesta ja jota minä olin kaivannut enemmän kuin uskaltaisin myöntää, se on ihmeellinen ja erityinen hevonen.

PB300767PB300600PB300750PB300615
© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.