Heinäkuussa nautin suunnattomasti livemusiikista sekä Jyväskylän kesän että Suomipop festivaalin aikana, nautin siitä enemmän kuin osaisin sanoin kertoa, mutta livemusiikin lisäksi nautin musiikista myös kuulokkeissani. Heinäkuun aikana kuulokkeissani soi paljon sellainen musiikki, joka löytää luokseni aina heinäkuussa ja vaikka kirjoitinkin hetki sitten biiseistä, jotka ovat olleet minulle äärettömän rakkaita aina nimenomaan heinäkuussa, aion kertoa niistä biiseistä myös tässä tekstissä. Ensimmäisenä heinäkuussa kuulokkeissani soineista albumeista minun on mainittava Lapkon vuonna 2010 ilmestynyt albumi A New Bohemia, joka soi kuulokkeissani heinäkuun aikana todella paljon ja sai kylmät väreet juoksemaan auringossa päivyttyneellä ihollani siinä kolmenkymmenen asteen helteessä, Lapkon lisäksi kylmiä väreitä sai aikaan Ellie Gouldingin Halcyon Days sekä The Soundsin Crossing the Rubicon. Molemmat edellä mainitut albumit ovat minulle aivan tavattoman rakkaita ja heinäkuussa ne ovat kuulostaneet taas paremmalta kuin aikoihin, tavallaan minä olen löytänyt ne uudelleen ja uskon vahvasti, että ne tulevat soimaan kuulokkeissani myös elokuussa.
Heinäkuun uusia musiikkilöytöjä ovat olleet Emil Landman, SYML, Anna Leone sekä Stockholm Noir, jotka ovat kaikki verhonneet hetkiä uskomattomaan harmoniaansa, tehneet niistä hetkistä jollain tavalla erityisempiä ja saaneet hymyilemään, tanssimaan askelia ihan vain siksi, koska musiikki on niin ihmeellisen kaunista. Viimeisenä minun on mainittava Miro Palokallion, Sape Niemelän ja Aarni Palokallion muodostama Matka maailman ympäri, joka julkaisi debyyttialbuminsa Kolme heinäkuun puolivälin jälkeen ja jota kuuntelin ensimmäistä kertaa ajaessamme vanhempieni kanssa Savonrannalle katsomaan heidän ystävänsä kesäpaikkaa (joka oli muuten satumaisen ihana ja täynnä sellaisia pieniä yksityiskohtia, kuin häivähdyksiä menneisyydestä, jotka veivät minut aivan täysin mukanaan) sään vaihtuessa vesisateesta auringonsäteisiin ihan hetkessä. Minun on mainittava kyseinen albumi, koska se on yksinkertaisesti aivan käsittämättömän hieno albumi ja en voi kuin suositella kuuntelemaan sen, se on rehellinen ja voimakas, mutta samalla myös hauras, siinä on jotain uutta, jotain sellaista, mitä olin itse henkilökohtaisesti kaivannut musiikissa melko kauan, jotain sellaista, mikä sai minut kuuntelemaan sen uudelleen kotimatkalla. Joten kuunnelkaa, minä tosiaan suosittelen.
Lähetä kommentti