9. elokuuta 2018

ILTA PUNKAHARJULLA JA KUIKONNIEMEN TAISTELUHAUDAT

P7250108IMG_8551

Punkaharju on vuodesta 2013 asti ollut osa Savonlinnaa, sitä rakasta pikkukaupunkia, joka ei todellisuudessa olekaan erityisen pieni ottaen huomioon sen, että siihen on nyt vuosien mittaan liitetty Punkaharju, Kerimäki sekä Savonranta. Minulle nämä Savonlinnaan liitetyt kunnat ovat kuitenkin edelleen tavallaan erillisiä kuntia, enkä osaa ajatella, että ne olisivat osa sitä rakasta pikkukaupunkia ja kun pari viikkoa sitten päätimme vanhempieni kanssa hetken mielijohteesta lähteä käymään Punkaharjulla, se tuntui kovin vahvasti siltä, että matkustaisimme kaupungista toiseen ja siltä se on aina tuntunut. Aiemmin samana päivänä oloni tuskalliseksi saanut kuumuus vaihtui illan lempeisiin auringonsäteisiin katsellessani rauhoittavien maisemien vaihtuvan auton ikkunalasin takana ja katsellessani järvimaisemaa ajaessamme Harjutietä huokaisin itsekseni, kuinka siihen ei koskaan totu, se on aina niin käsittämättömän kaunis, että tuntuu kuin se olisi ikuistettava, vaikka siitä olisi ottanut pienen elämänsä aikana tuhansia valokuvia, sen vain tahtoo muistaa aina.

Siinä missä olen kirjoittanut luvattoman useasti siitä, kuinka kaunis kaupunki Savonlinna on, voisin kirjoittaa saman Punkaharjusta, sillä sen lisäksi, että Punkaharjun Harjutie on voittanut Vuosisadan tien tittelin ja on aivan äärettömän kaunis, ovat Punkaharjun maisemat muutenkin uskomattomat. Pysähtyessämme kesken upean Harjutien Kuikonlahden uimarannan läheisyyteen järvivesi kimmelsi illan lempeissä auringonsäteissä ja rannalta kantautui lasten onnellisuus, kaikki oli jotenkin rauhoittavan kaunista jatkaessamme matkaamme kävellen luonnonsuojelualueelle, tuuliainen tarttui hetkittäin varovaisesti hiuksiini ja ilma tuntui raikkaalta hengittää, pitkän hellepäivän jälkeen se teki minut äärettömän onnelliseksi, raikas ilma ja lempeät auringonsäteet, jotka eivät enää polttaneet. Hetken aikaa käveltyämme päädyimme Kuikonniemen sotahistoria-alueelle, jonka olemassaoloa en jostain tuntemattomasta syystä ollut koskaan aikaisemmin päässyt todistamaan ja jonka osuminen reitillemme sinä kauniina heinäkuun iltana teki minut yllättävän onnelliseksi.

IMG_8565IMG_8558IMG_8568

Kuikonniemen sotahistoria-alue kuuluu Salpalinjaan, joka siis rakennettiin Suomen itsenäistyttyä Neuvosto-Venäjän mahdollisen hyökkäyksen varalle. Vuosien 1940 - 1944 välisenä aikana rakennettiin esimerkiksi 800 majoituskorsua, 1250 konekivääripesäkettä, 130 kilometriä kaivantoesteitä, yli 350 kilometriä taistelu- ja yhteyshautoja sekä 225 kilometriä panssarikiviesteitä, näitä rakennelmia oli myös Punkaharjun Kuikonniemessä ja Mustaniemessä. Valtaosa rakenteista täytettiin ja siivottiin pois sodan jälkeen, mutta Kuikonniemessä sijainneet juoksuhaudat ja korsu kuitenkin rakennettiin myöhemmin uudelleen ja jäljellä on myös pieni osa sitä aivan alkuperäistä juoksuhautaa, jolle toivottiin kylteissä hautarauhaa. Salpalinjaan minä olen lähemmin tutustunut aikaisemmin ainoastaan Kerimäen Raikuun salpa-aseman kautta käydessäni vierailemassa teräsbetonikorsuissa, jotka olivat tähän Kuikonniemen alueeseen verrattuna todella järjettömän ahdistava kokemus, mutta ei kuitenkaan vain huonolla tavalla vaan myös kunnioitusta herättävällä.

Illan auringonsäteiden verhotessa maisemaa lämpimiin sävyihin laskeuduin portaita taisteluhautaan ja kuuntelin, kuinka takanani kulkenut äitini kertoi tahtovansa pian pois, hän ei ilmeisesti nauttinut kokemuksesta aivan yhtä paljon kuin minä. Minusta sotahistoria-alue oli kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja kävellessämme metsäpolkua takaisin parkkipaikalle mietin, kuinka ala-asteella odotin äärimmäisen innoissani, että saisimme aloittaa historian opiskelun viidennellä luokalla, historia oli aina kiehtonut minua ja niin se kiehtoo edelleen, ehkä nimenomaan siksi minä olin sinä iltana kovin onnellinen. Parkkipaikalle päästyämme ostimme jäätelöt pienestä ja sympaattisesta kioskista, jäimme vielä hetkeksi nauttimaan maisemista ja ajaessamme takaisin pysähdyimme Harjutielle, katselimme järvelle korkean männyn juurelta ja niin, minun oli ikuistettava maisema valokuviin, ihan vain, että muistaisin sen, kun istun talvella yksin pienessä asunnossani ja ikkunalasin takana kajastaa katuvalo ja vihreää valoa hohtava kyltti kerrostalon seinässä.

P7250139IMG_8594P7250143IMG_8572IMG_8561

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti