18. elokuuta 2018

OLEN PÄÄTTÄNYT ETTÄ NYT ON SYKSY

Palasin elokuun alussa Jyväskylään ja tuntuu aivan kuin siitä päivästä, kun astuin sinä helteisenä kesäpäivänä bussista matkakeskuksella olisi vasta hetki, vaikka todellisuudessa siitä on kohta kolme viikkoa. Näiden viikkojen aikana on ehtinyt tapahtua paljon, olen viettänyt kaksi päivää Muuramessa työkavereideni kanssa ja ihan ensimmäistä kertaa tänä vuonna kokonaisen viikonlopun yksin tässä pienessä asunnossani, se oli kovin kaunis viikonloppu, nukuin hyvin, söin aamiaista kaikessa rauhassa ja kirjoitin blogitekstejä musiikin verhotessa pientä, ihanan valoisaa asuntoani. Hämärän saapuessa sytytin kynttilöitä ja päätin, että syksy on saapunut ja seuraavana aamuna lämpötila ikkunalasin takana oli laskenut melkein kymmenellä asteella, olin odottanut sitä luvattoman kauan, lämpötilan laskemista, ja olin siitä niin innoissani, että vietin seuraavat päivät asunnossani niin, että pidin ranskalaisen parvekkeeni ovea koko päivän auki, annoin raikkaan ilman tulvia sisään. Kaikista tärkeimpänä kuitenkin, olen näiden viikkojen aikana aloittanut uudelleen sen lapsuuden rakkaimman harrastukseni, noussut ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ratsaille ja kun tiistaina kävelin syksyn ensimmäisen vakiotunnin jälkeen kotiin, en osannut lopettaa hymyilemistä, niin suunnattoman onnellinen olin.

Nyt on kuitenkin syksy, niin olen päättänyt, minusta nimittäin tuntuu aivan syksyltä, vaikka ilmassa ei olekaan vielä aamuisin tuoksunut syksy. Minusta tuntuu syksyltä ja se on yksinkertaisesti aivan ihanaa, sillä syksyt ovat minulle aina tavallaan alku jollekin uudelle, minulle syksyt ovat uudelleen syntymisen ja alusta aloittamisen aikaa, enkä oikeastaan edes tiedä, mistä se johtuu. Niin vain on ollut niin kauan kuin minä muistan, aina lapsuudestani asti syksyt ovat olleet minulle erityisiä ja minusta tuntuu, että tämä syksy tulee olemaan minulle aivan erityisen erityinen, minusta tuntuu, että tänä syksynä minä synnyn uudelleen, tänä syksynä opin olemaan taas minä. Tästä syksystä tulee aivan äärettömän onnellinen ja aion nauttia jokaisesta hetkestä, kulkea paljon kameran kanssa ja kirjoittaa teille niistä pienistä, kauniista hetkistä, jotka koskettavat, aion lukea kirjoja ja juoda liikaa teetä, aion tehdä niitä sellaisia asioita, jotka aina syksyisin saavat rauhallisen sydämeni muuttamaan rytmiään, aion olla elossa vahvemmin kuin koskaan voisin sanoin kuvailla.

IMG_9389 – kopioIMG_9401IMG_9396 – kopio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti