Savonlinnan Sulosaaressa sijaitsee kaunis vaaleanpunainen huvila, Kalliolinna, joka on rakennettu rakennettu 1899 ja oli aikoinaan yksi
Olavin kylpylaitoksen matkailijoille tarkoitetuista huviloista. Sulosaareen rakennettiin myös neljä muuta huvilaa, Väinölä, Pohjola, Runolinna ja
Metsäpirtti. Itse kylpylaitoksen päärakennus Pitsikylpylä rakennettiin Kasinonsaarelle vuonna 1896 ja kylpylärakennuksiin kuuluivat myös edelleen aloillaan seisova Suruton
ja ilmeisesti jo 80-luvulla purettu vanha Vuorilinna. Kauniin ja ylellisen pitsikylpylän viereen rakennettiin kasino, jossa
järjestettiin konsertteja ja illanistujaisia ja vaikka sen juhlasali tuhoutui vuonna 1928 aivan täysin, se nousi uudelleen tuhkasta ja palvelee asiakkaita edelleen esimerkiksi konserttisalina, olen nähnyt siellä monta uskomattoman hienoa konserttia, tanssinut wanhojen tanssit ja saanut sen valkoisen lakin. Muiden rakennusten kohtalo ei ollut aivan yhtä onnellinen, Pitsikylpylä tuhoutui tulipalossa keväällä 1964 ja Sulosaaren huviloista vain Kalliolinna on säilynyt tähän päivään asti.
Sulosaaren huviloista osa paloi ja osa purettiin vuosien saatossa, vain tämä vaaleanpunainen Kalliolinna jäi seisomaan aloilleen ja nykyään sen kauniissa huoneissa toimii Lettukahvila Kalliolinna, on toiminut jo vuodesta 2012 asti. Kävin kahvilassa ensimmäisen kerran vasta kesällä 2015 ystäväni kanssa, sinä aurinkoisena aamuna maailma oli kaunis ja jotenkin äärettömän rauhallinen, oli ihanaa istua huvilan terassilla ja olla vain, ihan rauhassa. Siitä kauniista päivästä lähtien olin tahtonut käydä siellä uudelleen ja kahtena seuraavana kesänä puhuin useasti siitä, kuinka olisi lähdettävä käymään siellä, käveltävä valkoista siltaa saareen ja istua hetkeksi, syödä lettuja kauniin luonnon ympäröimänä. Olin tahtonut ja puhunut, mutta vasta tänä kesänä, heinäkuun lopussa kävelin sen maailman rakkaimman kanssa valkoista siltaa pitkin Sulosaareen (ettei tämä tarina olisi liian kaunis, kerrottakoon, että ennen tätä kaunista hetkeä jouduimme etsimään todella kauan parkkipaikkaa ja kävelemään sitten Kasinonsaarelle vanhalta lukioltani asti, siinä helteessä se sai hetkittäin hermostumaan) tuuliaisen tarttuessa vaaleisiin hiuksiini ja hattuun, josta jouduin pitämään kiinni, ettei se lähtisi järvelle kuin vanhat höyrylaivat satamasta. Lokit huusivat vapauttaan sinisellä taivaalla ja minua hymyilytti, kun valkoisen sillan jälkeen puiden lomasta pilkisti vaaleanpunainen huvila, sama, jonka terassilla istuin vuosia sitten.
Se oli tavallaan satumainen näky, vaaleanpunaisen huvilan pihaan oli kerääntynyt kesäpäivästään nauttivia ihmisiä, he istuivat erilaisten pöytien ääressä poiketen hetkittäin takaisin sisälle huvilaan hakemaan jotain lisää, ehkä kahvia tai jotain kylmää, jotain, mikä helpottaisi siinä kolmenkymmenen asteen helteessä, joka oli jatkunut jo aivan liian kauan. Oli kuin koko maailma olisi pysähtynyt, siinä auringonsäteisiin verhoutuneen kesäistä vehreyttään loistavan luonnon keskellä vaaleanpunainen huvila näytti samalta kuin niissä lapsuuden satukirjoissa, huvilan sisällä naiset tiskin takana olivat pukeutuneet esiliinoihin ja lettujen ihana tuoksu täytti korkean huoneen. Astiakaappien yläpuolelle ripustettuihin tauluihin oli käsin kirjoitettu makeiset ja suolaiset täytteet sekä heidän suosittelemansa yhdistelmät, tässä ihanassa kahvilassa on tarjolla on lettuja sekä makeilla että suolaisilla täytteillä, jokaisen täytteen saa valita itse ja tällä kertaa minä valitsin saman kuin olisin valinnut lapsuusvuosinani, mansikkahillon ja kermavaahdon, taisin valita viimeksikin.
Istuimme huvilan terassille, jonka pöydän ympärillä tuolit olivat keskenään erilaisia, kuinka sympaattista, ajattelin itsekseni ja katselin oravan kiipeävän puuhun hieman kauempana, puhuimme vähän mistä sattuu ja auringonsäteiden osuessa vihreisiin silmiini olin onnellinen, se paikka teki minut kovin onnelliseksi. Hetken kuluttua hymyilevä nainen esiliinassaan kantoi pöytäämme letut valitsemillamme täytteillä ja minä vannon, ettei mikään olisi juuri siinä hetkessä voinut maistua paremmalta kuin kauniilla lautasella tarjoiltu lettu mansikkahillolla ja kermavaahdolla vaaleanpunaisen huvilan terassilla syötynä, ei yhtään mikään ja siksi minä suosittelen suuntaamaan Sulosaareen, jos jostain syystä satut vierailemaan Savonlinnassa, Lettukahvila Kalliolinna on auki päivittäin 19. elokuuta asti. Minäkin kävelisin uudelleen valkoista siltaa pitkin siihen saareen, jos minulla vain olisi aikaa vierailla rakkaassa pikkukaupungissa vielä elokuussa, mietin kävellessäni sinä heinäkuisena iltapäivänä valkoista siltaa takaisin Kasinonsaarelle ja sieltä vähän myöhemmin Lippakioskille syömään jäätelöä, sen aivan erityisen kioskin avautuminen tarkoittaa Savonlinnassa kesän alkamista ja aion kertoa siitäkin teille vielä joskus, mutta en tänään, tämän tekstin pyhitän maailman ihanimmalle lettukahvilalle.
Lähetä kommentti