28. elokuuta 2018

IHANA SATEINEN SUNNUNTAI

IMG_9850IMG_9797IMG_9839

Viime sunnuntaina minä heräsin rauhallisuuteen, olin edellisenä iltana istunut tässä pimeässä asunnossani ja katsonut, kuinka television ruudulla Cheek päätti musiikkiuransa valtavan yleisömeren edessä, se oli minusta kovin liikuttavaa, kyyneleet ihmisten kasvoilla ja se, kuinka musiikki ja tarinat jäivät elämään, vaikka valot sammuivat. Mietin sitä vielä aamulla rauhallisuuden kaikuessa aamun valonsäteisiin verhoutuneessa asunnossani, jäin vielä pieneksi hetkesi peiton alle kuuntelemaan rauhallisuutta ja olin jotenkin tavattoman onnellinen siitä, että aamu oli niin valoisa ja sydämessäni asui suunnaton rauha. Hetkeä myöhemmin, ensimmäistä kertaa kevään jälkeen, lähdin lenkille ja harmaan taivaan alla musiikin soidessa korvissani jokainen askeleeni tuntui yllättävän hyvältä, olin jotenkin kuvitellut, että lenkkeily näin pitkän tauon jälkeen olisi ollut tuskallista, mutta minun onnekseni olin väärässä ja päästessäni kotiin onnellisuus tuntui taas jokaisessa hengenvedossani. Liikunta ei ollut aikoihin saanut minua tuntemaan oloani niin hyväksi, eikä musiikki ollut kertaakaan kevään jälkeen kuulostanut niin hyvältä kuin vaihtaessani Spotifyn puhelimestani tietokoneeseeni, ei aikoihin, mietin ja suljin silmäni kuunnellessani rakasta musiikkia, joka palaa luokseni aina syksyisin kylmin värein.

Oli niin uskomattoman rauhallinen ja ihana sunnuntai, että minä päätin leipoa aivan ensimmäistä kertaa elämässäni omenapiirakkaa, samalla ohjeella kuin äitini, sillä tahdoin siitä ihan samanlaista kuin silloin, kun asuin vielä rakkaassa pikkukaupungissa ja omenat piirakkaan käytiin hakemassa aina sen oman kotipihan omenapuista. Nämä omenat eivät olleet kotipihamme omenapuista, mutta piirakasta tuli silti lähes samanlaista kuin silloin vuosia sitten, keitin itselleni teetä ja viritin akustisen kitarani ensimmäistä kertaa tänä syksynä, istuin lattialle tanssittamaan sormiani kitaran kielillä ja naurahdin hetkittäin itsekseni, kuinka sen todella huomaa, etten ole soittanut aikoihin yhtään mitään. Vietin siinä monta kaunista hetkeä, ikkunalasin takana sadepisarat putoilivat asfaltille ja se sai valtameren kokoisen rauhallisuuden tuntumaan jälleen sydämessäni, kävin hakemassa lisää omenapiirakkaa ja nojasin sänkyyni hymyillen itsekseni, ihana sateinen sunnuntai ja ihana rauhallisuus, avatessani illalla parvekkeeni oven ilmassa tuoksui syksy ja taivas oli musta.

IMG_9829IMG_9809

2 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia! <3 Katsoin myös Cheekin konserttia ja vaikken tämän musiikkia paljon kuuntelekaan, meni kyllä kylmät väreet kun tunnelma Lahdessa oli niin huikea ja yleisö lauloi täysillä mukana.

    riikkapauliinaa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Itsekään en Cheekiä suuremmin kuuntele, mutta olihan se viimeinen keikka jotenkin todella liikuttava.

      Poista