Kuin hidastetuissa elokuvissa aallot lyövät rantakallioon mun sulkiessa silmäni hiljentääkseni mieleni, sivuutan jokaisen mieleeni tulevan ajatuksen ja sitten on äärettömän kaunista hiljaisuutta lämpimän tuuliaisen hyväillessä poskipäitä. Keskityn hengittämään rauhallisesti, jokaisella hengenvedolla olen lähempänä itseäni ja tunnen mielettömän suurta rauhaa rintalastan alla; kuin tuhannet kallionlohkareet rintalastan alta olisivat kadonneet aaltojen kohinaan, tuulenhenkäyksiin poskipäillä ja jokaisella hengenvedolla aina kauemmas.
Avatessani silmäni maailma on lempeitä tuulenhenkäyksiä auringonsäteiden rauhaisassa harmoniassa, kaukana horisontissa siintävä kaupunki nukkuu alkutalven kirkkaudessa ja jään kiinni uskomattoman kauniiseen maisemaan. Kuin avaisin silmäni ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen mielettömän suurta riemua kuunnellessani lintujen laulavan vapaudesta, annan maailman ottaa hellään syleilyynsä ja hymyilen puusta toiseen loikkaavalle oravalle.
Jätän jalanjälkiä koskemattomaan rantahiekkaan tuuliaisen heittäessä hiukset sekaisin, tuudittaudun hiljaisuuteen lintuparven lentäessä pilvettömällä taivaalla ja haluaisin kertoa tarinoita valtamerten takaisista rannoista jossain kaukana. Istun rantahiekalle kirjoittamaan keskeneräisiä lauseita maailman kauneudesta, aallot lyövät edelleen rantakallioon kuin hidastetuissa elokuvissa ja voisin vannoa maailman täydellistä kauneutta seitsemällä kielellä,
hymyillen loputtomasti
ja katse kohti taivasta
auringonsäteiden häikäistessä vihreinä säihkyviä silmiäni. Suljen vielä hitaasti silmäni tunteakseni rauhallisuuden selkärankani jokaisessa nikamassa, käsinkosketeltavaa haurautta maailman kauneimmassa hiljaisuudessa ja lintuparvet jossain taivaansinessä laulavat vapaudesta kaikilla niillä seitsemällä kielellä.
Lähetä kommentti