Harhailen tuntemattomilla kaduilla valtamerten salaisuuksien vaihtuessa rautatieaseman kellon lyönteihin, istun metroaseman hämärässä kirjoittamassa tarinaa ohikulkijoista ja herään syntymäpäivän aamuun auringonsäteiden kadotessa harmauteen. Lähimmälle metroasemalle on kolmesataa kilometriä, kävelen metsässä hengittäen keuhkot täyteen alkutalven kylmyyttä ja pysähdyn rantaan miettimään kulunutta vuotta; kuinka vuosi sitten halasin rautatieaseman hämärässä, istuin konserttisalissa rakastamassa musiikkia ja kävelin tuntemattomilla kaduilla tuntematta määränpäätä, olin onnellinen.
Tänään mä olen äärettömän onnellinen kolmensadan kilometrin päässä tuntemattomasta määränpäästä, tanssin villasukat jalassa parkettilattialla musiikin kuiskaillessa tarinoita onnellisuudesta ja syön täytekakkua kaikista rakkaimpien ihmisten kanssa. Unohdun pimeille kaduille tanssimaan valssia itsekseni, haluaisin kertoa maailmalle rakastavani mielettömän paljon ja hengittää jälleen keuhkot täyteen alkutalven kylmyyttä; jossain kaukana teidän päällenne sataa tähtipölyä ja mä täytän kaksikymmentäyksi vuotta, hyvää syntymäpäivää minä.
Lähetä kommentti