the soul you must be
is breaking to be free
and one by one
your cells will open
Your soul is breaking to be free if you just wait then you will see, musiikki kuiskailee mun istuessa junassa jääden kiinni ohikiitävään maisemaan ja kävellessä vesisateessa tuntemattomilla kaduilla. Tämä kaupunki hukkuu harmauteen, ihmisten kasvoilla pelkkää kiirettä ja mä hidastan vauhtia jokaisen vastaantulijan kohdalla; mulla ei ole kiire mihinkään, elämä odottaa paikoillaan. Kirjoitan postikortteja rakkaaseen pikkukaupunkiin, rautatieasemalla ihmiset juoksevat ehtiäkseen seuraavaan junaan kauas täältä ja mä olen hetken jossain muualla.
Ihmiset kulkevat ohitse kuin hidastetussa elokuvassa, ajatukset ovat hetken aikaa äärettömän hiljaa ja sitten on taas sanoja it's unknown and wonderful as starlit skies above. Hymyilen itsekseni kaikelle sille kauniille melankolialle, seuraavassa junassa pikkutyttö katsoo mua silmiin ja kotona hukutan itseäni täydelliseen musiikkiin; onnellisuutta musiikin yllättäessä kerta toisensa jälkeen hienoudellaan, kuuntelen vielä yhden kerran ja hymyilen hetken aikaa itsekseni. Jonne von Hertzen, tämä biisi on jotain aivan uskomatonta ja sinisten värivalojen loisteessa kyyneleet jäisivät kiteiksi silmäkulmiin mun rakastaessa jokaista sanaa enemmän kuin mitään.
Lähetä kommentti