Minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa vuosikausiin olen oikeasti nauttinut kesäkuusta, mietin yhtenä päivänä pyöräillessäni kesken työpäivän vanhan kylän poikki uimaan. Muistelin lapsuusvuosieni kesiä, kun pyöräilimme pikkusiskoni kanssa rantaan nauttimaan lämpimistä kesäpäivistä, silloin rannassa oli vielä laiturikin ja muistan edelleen, kuinka tavattoman hyvältä tuntui sukeltaa viileään järviveteen lämpimänä kesäpäivänä, uida läheisille rantakallioille ja jäädä sinne hetkeksi, palata myöhemmin rantaan. Vesi oli lämmintä sukeltaessani sinä päivänä virkistävään järviveteen auringonsäteiden loisteessa, mutta tuntui vähän syvemmällä viileältä jalkojeni osuessa hiekkapohjaan, aivan täydellistä, mietin itsekseni uidessani pidemmälle ja jäädessäni hetkeksi nauttimaan siitä täydellisestä hetkestä, kesän loputtomasta kauneudesta ja virkistävästä vedestä, auringonsäteistä kasvoillani.
Olen ihan oikeasti nauttinut, mietin vielä myöhemmin samana päivänä istuessani koirien kanssa lapsuudenkotini pihakivellä auringonsäteiden lämmittäessä olkapäitäni. Oli niin lämmin, että koirat makasivat suurimman osan ajasta varjossa, mutta aina hetkittäin innostuivat leikkimään keskenään, juoksivat toistensa perässä takapihalle ja takaisin, ottivat matkalta mukaan lelun ja jatkoivat leikkejään. Nurmi tuntui viileältä paljaiden jalkojeni alla, auringonsäteet jäivät hetkittäin naapurin korkeiden koivujen taakse ja kävellessäni takapihalle hengitin syvään, kuuntelin tuulen välillä tarttuvan puiden latvoihin ja koirien leikkivän edelleen jossain etupihan puolella. Aivan pian minun oli vietävä ne sisälle viileään, oli ihan liian kuuma päivä vauhdikkaisiin leikkeihin auringonsäteiden loisteessa ja istuessani myöhemmin työpöytäni ääressä hymyilin itsekseni, kuinka ne nukkuivat onnellisesti.
Tuntuu kuin toukokuu olisi vasta eilen vaihtunut kesäkuuhun, aivan kuin olisin vasta eilen kävellyt keltaisten voikukkien täyttämässä omenatarhassa ja katsellut auringonsäteiden yrittävän murtautua harmaan pilviverhon lävitse, kuin minä olisin vasta eilen katsellut sadepisaroiden tanssivan pitkin parvekelaseja. Huomenna vaihtuu kuitenkin jo heinäkuuhun ja vaikka se tuntuukin uskomattomalta, minä olen valmis, olen aivan valmis jokaiseen hiljaiseen aamunkoittoon ja pastellin sävyihin verhoutuneeseen iltaan. Valmis, sillä minä olen päättänyt nauttia jokaisesta hetkestä, kuunnella aamuisin hiljaisuutta, sukeltaa viileään veteen ja antaa tuulen tarttua hiuksiini.
Lähetä kommentti