Toukokuun viimeisinä päivinä kävelin iltapäivisin Korpelan tilan ohitse ja katselin lempeiden auringonsäteiden osuvan korkeiden puiden latvoihin, tuomet kukkivat kauniina hiekkatien varrella, lämmin tuuli tarttui hiuksiini ja vanhat hirsirakennukset seisoivat rauhallisina aloillaan, aivan kuin myös niinä kylminä tammikuisina iltoina, kun toukokuun lämpimät päivät tuntuivat tavattoman kaukaisilta. Niinä toukokuun viimeisinä päivinä kevät oli vaihtunut viimein niihin kaukaisilta tuntuneisiin kesän ensimmäisiin päiviin, ilmassa tuoksui tuomen huumaava tuoksu ja hymyilin itsekseni pysähtyessäni katselemaan kesään herännyttä luontoa ympärilläni, kaikki oli niin kaunista, että se tuntui vähän epätodelliselta, kuin se kaikki olisi ollut lapsuuteni kauneimmista satukirjoista.
Ohitettuamme kauniisti kukkivat omenatarhat jäimme rakkaan karvakuonon kanssa katselemaan lampaita, jotka muuttivat toukokuun lopussa kesäksi Suuruspäähän ja jotka tuntuivat nauttivan elämästään korkeiden koivujen varjossa, niiden näkeminen on tehnyt minut valtavan onnelliseksi jokaisena kesänä, jonka olen viettänyt täällä Jyväskylässä. Niinä toukokuun viimeisinä päivinä rakas karvakuono istui laitumen aidan viereen katselemaan lampaita, korkeat koivut humisivat varovaisessa tuulessa ja auringonsäteet lämmittivät poskipäitäni, meillä ei ollut kiire yhtään mihinkään ja tuntui hyvältä ihan vain olla, hengittää hetki siinä. Olin odottanut niitä kauniita iltapäiviä kylminä tammikuisina iltoina pakkasen pistellessä sormenpäitäni, olin odottanut kesään heränneen luonnon uskomatonta kauneutta ja sitä, kuinka korkeat koivut humisevat lämpimässä tuulessa, niinä toukokuun viimeisinä päivinä kesä oli viimein täällä, kietoi minut lämpimään syliinsä ja keinutti mukanaan kuin tuuli.
Yhtenä myöhäisenä toukokuun iltana kävelimme pienen karvakuonon kanssa pitkin
rantaraittia ja pysähdyin katselemaan järvelle, ilmassa tuoksui kesäyö
ja unohduin miettimään itsekseni, kuinka valtavasti minä olen aina rakastanut
kesäöitä. Unohduin vuosien takaisiin muistoihin, kesäöihin, jolloin kuljin pitkin tutuimpia katuja rakkaassa pikkukaupungissa ja asfaltti tuntui lämpimältä paljaiden jalkojeni alla, ne olivat aivan taianomaisen kauniita öitä ja niitä muistellessani korvissani soi aina Angus & Julia Stone tai Lykke Li, sanat you'll be the rhythm and I'll be the beat, then I'll be the rhythm and you'll be the beat. Järven toisella puolella kaupunki uinui tummansinisen taivaan alla, minä hengitin syvään ja kuuntelin, kuinka lokit huusivat jossain kauempana jatkaessamme matkaamme kotiin kesäyön sylissä, seuraavana aamuna toukokuu oli vaihtunut kesäkuuhun.
Lähetä kommentti