Tulen epäilemättä ikuisesti muistamaan sen vuoden takaisen kesäkuisen hetken, kun kävelin pitkin rantaraittia auringonsäteiden kadotessa hetkittäin pilviverhon taakse ja kirjoitin kyynelteni läpi viestiin, että tämä meidän perheemme kasvaa heinäkuun puolivälissä pienellä koiranpennulla. Unohdun muistelemaan sitä hetkeä aina, kun kävelemme pienen karvakuonomme kanssa Ylistön sillan ylitse ja jäämme aivan hetkeksi katselemaan järvelle, olin haaveillut omasta pitkäkarvaisen collien pennusta niin kauan kuin muistan, aivan lapsuusvuosistani saakka, ja kun olin viimein saamassa sellaisen osaksi tätä meidän pientä perhettämme, minä olin pakahtua onnesta.
Kun heinäkuun puolivälin jälkeen kävimme yhtenä sunnuntaina hakemassa pienen koiranpentumme ja ajoimme rakkaasta pikkukaupungista takaisin Jyväskylään, minä katselin pienen koiranpennun nukkuvan tyytyväisenä omassa pedissään vieressäni automme takapenkillä illan viimeisten auringonsäteiden vaihtuessa pimeyteen ja tunsin, kuinka varovaiset kyyneleet tarttuivat silmäkulmiini siitä valtavasta onnesta. Siinä hän viimeinkin oli, Cesamen Everything I Wanted eli meidän pieni ja äärettömän rakas Valo ja hän oli nimensä mukaisesti kaikki, mitä minä olin koskaan halunnut ja vielä vähän enemmän, hän oli yksi suurimmista unelmistani. Päästessämme sinä aivan liian myöhäisenä iltana kotiin nukahdimme yhdessä olohuoneen lattialle, pieni koiranpentu tuhisi aivan vieressäni sinä heinäkuisena yönä ja edelleen herätessäni aamuisin sen rakkaan karvakuonon tuhistessa sänkymme vieressä olen yksinkertaisesti niin valtavan onnellinen, että se tuntuu hetkittäin epätodelliselta.
Valo on tänään 1-vuotias ja se tuntuu kieltämättä aivan uskomattomalta, sillä muistan edelleen sen hetken, kun kävimme katsomassa häntä viime kesäkuussa ihan ensimmäistä kertaa ja hän nukahti jalkojeni juureen, silloin tiesimme, että juuri hän olisi meidän Valomme. Hänestä on ensimmäisen elinvuotensa aikana tullut erottamaton osa pientä perhettämme ja on ollut ihmeellistä seurata, kuinka hän on tavallaan kasvanut osaksi perhettämme, oppinut lukemaan meitä ja olemaan aina juuri oikealla tavalla läsnä, lohduttamaan ja kuuntelemaan. Hänestä on kasvanut lempeä ja viisas koira, joka seuraa minua kaikkialle, pysähtyy aamuisin kanssani katselemaan järvelle ja hyppää viereeni sänkyyn katsoessani illalla televisiota peiton alla, kantaa minulle leluja istuessani työpöytäni ääressä ja kävelee kanssani pitkin rantaraittia iltapäivän lempeiden auringonsäteiden lämmittäessä poskipäitä.
Sen lisäksi, että Valo on valtavan lempeä ja viisas, hän on myös uskomattoman kiltti ja ystävällinen, rakastaa jokaista vastaantulevaa ja niitä naapurin lapsia, jotka kuiskailevat aina innoissaan toisilleen, että tuolla menee se Lassie ja tulevat sitten kysymään, saisivatko silittää. Hetkittäin kävellessäni rakkaan Valon kanssa pitkin auringonsäteisiin verhoutuneita katuja tai katsellessani sen nukkuvan vieressäni unohdun miettimään itsekseni, kuinka en olisi yksinkertaisesti voinut saada elämääni yhtään parempaa koiraa, en olisi voinut saada parempaa ystävää tai perheenjäsentä, en yhtä lempeää ja viisasta. Päivä toisensa jälkeen olen aina vain onnellisempi siitä, että juuri Valosta tuli viime vuonna osa meidän pientä perhettämme, hän on meille aivan äärettömän rakas.
Lähetä kommentti