Huolimatta siitä, että tänä keväänä valtameren kokoinen stressi on kulkenut aivan kuin varjona perässäni, minä olen hetkittäin ollut valtavan onnellinen pienistä asioista, sellaisista, jotka ovat saaneet hymyilemään aikaisina aamuina kylmyyden tuntuessa jokaisessa solussani ja pimeinä iltoina, kun armoton sade on piiskannut kasvojani kävellessäni kotiin. Niistä pienistä ja samalla niin tavattoman tärkeistä asioista minä tahdon kirjoittaa tänään, kun ikkunalasin takana taivas verhoutuu harmaaseen ja tuntuu rauhoittavalta jättää parvekkeen ovi raolleen, antaa raikkaan ilman tulvia sisään, kuunnella sateen ropinaa ja hengittää rauhallisesti, yksi henkäys kerrallaan.
Tänä keväänä minut on tehnyt onnelliseksi..
x Asfaltin paljastuminen lumen alta. Asuessani kymmenen vuotta sitten rakkaassa pikkukaupungissa hymyilin keväisin itsekseni, kun sain loputtomalta tuntuneen talven jälkeen ottaa ne kevään ensimmäiset askeleet lumen alta paljastuneella kuivalla asfaltilla. Oli ihmeellistä, kuinka onnelliseksi se teki minut silloin ja kuinka valtavan onnelliseksi se teki minut tänäkin keväänä kävellessäni yhtenä aurinkoisena päivänä pienen karvakuonon kanssa lumisten omenatarhojen ohitse ja tuntiessani lumen alta paljastuneen asfaltin talvikenkieni alla, kesä oli silloin askeleen lähempänä ja se tuntui uskomattoman hyvältä, jollain tavalla uudelta ja ihmeelliseltä, helpottavalta.
x Pienen karvakuonon kasvaminen osaksi perhettämme. Luulen, että on sanomattakin selvää, että ajaessamme viime heinäkuussa ensimmäistä kertaa kotiin pienen koirapentumme kanssa minä olin onnellisempi kuin osaisin koskaan pukea sanoiksi ja niistä ensimmäisistä yhteisistä hetkistä lähtien tiesin, että se pieni karvakuono tulisi olemaan erottamaton osa perhettämme. Tämän kevään aikana se pieni karvakuono on kuitenkin kasvanut aivan erityisellä tavalla osaksi perhettämme ja sen lisäksi, että se on tehnyt minut yksinkertaisesti aivan äärettömän onnelliseksi, tahdon kirjoittaa siitä teille myöhemmin lisää, tämä on jotain, mikä ansaitsee ihan oman hetkensä.
x Luonnon herääminen pitkän talven jälkeen. Se tekee minut aivan tavattoman onnelliseksi jokaisena keväänä, luonnon herääminen loputtoman pitkältä tuntuneen talven jälkeen ja se, kuinka ilmassa alkaa vähitellen tuoksua lähestyvä kesä. Niin se on tehnyt minut tänäkin keväänä, se, kuinka leskenlehdet ovat nousseet routaisesta maasta, ruoho on alkanut vihertämään katujen varsilla ja lehtipuut ovat vähitellen kasvattaneet lehtensä, enkä tiedä lakkaanko koskaan ihmettelemästä sitä, kuinka kaikki se tapahtuu aina kuin huomaamattani, kuin yhdessä yössä. Se on niin valtavan ihmeellistä ja kaunista, että olen tänäkin keväänä pysähtynyt lukemattomia kertoja ihmettelemään sitä kaikkea, luontoa ja sen voimaa, sitä, kuinka jokaisen talven jälkeen se herää aina uudelleen.
x Musiikki, joka on palannut luokseni kuin vanha ystävä. Yleensä se tapahtuu syksyisin, mutta vähän yllättäen musiikki on tänä keväänä palannut luokseni ihan kuin vanha ystävä, kulkenut vierelläni aikaisina aamuina ja myöhäisinä iltoina, ottanut turvalliseen syliinsä. Aivan erityisesti minun on mainittava Von Hertzen Brothersin maaliskuussa ilmestynyt kahdeksas albumi Red Alert In The Blue Forest, joka kuulosti yhtenä huhtikuisena iltana värivalojen loisteessa niin uskomattomalta, että tunsin kyynelten valuvan pitkin poskipäitäni ja sydämeni muuttavan rytmiään musiikin tahdissa, se oli ihmeellisen kaunis ilta ja sen albumin maailmaan olen palannut tänä keväänä kerta toisensa jälkeen, ihan vain ihmettelemään, hymyilemään itsekseni, kuinka paljon rakastan.
x Rauhalliset illat ja hyvät yöunet. En tiedä olisinko voinut olla enää yhtään onnellisempi rauhallisista illoista ja hyvistä yöunista sen jälkeen, kun stressi alkoi vähitellen irroittaa otettaan minusta huhtikuussa. Sen jälkeen, kun olin koko alkuvuoden taistellut stressin ja univelan kanssa minä olen ollut valtavan onnellinen jokaisesta rauhallisesta illasta, sellaisesta, kun olen voinut ihan kaikessa rauhassa tehdä iltapalaa ja piiloutua peiton alle katselemaan televisiota ja jokaisesta hyvin nukutusta yöstä. Niistä aamuista, kun en ole ollut heti herättyäni järjettömän väsynyt, kauniista aamuista, joina askeleeni ovat tuntuneet kevyiltä ja sydämeni rauhalliselta.
Lähetä kommentti