Olen kirjoittanut aiemmin yhdestä erityisestä kirjasta, josta tuli minulle maailman rakkain kaksi vuotta sitten helmikuussa hakiessani sen postista ja istuessa entisen asuntoni lattialla hetkeä myöhemmin unohtumassa sen sivuille vähän ennen hämärän saapumista, silloin minusta tuntui kuin olisin löytänyt aarteen, toisaalta sitähän se nimenomaan oli, todellinen sanojen aarreaitta. Kirja, josta olen kirjoittanut, on Tove Jansson: Sanojen lahja - Valitut sitaatit ja unohdun edelleen hetkittäin sen sivuille, niinä hetkinä tuntuu kuin koko maailma ympärilläni pysähtyisi hetkeksi ja olisi olemassa vain ne sanat, ne valtamerta suuremmat sanat, joista olen löytänyt vuosien saatossa suunnattomasti lohtua ja ääretöntä onnea, sanat, jotka ovat saaneet minut rauhoittumaan ja sydämeni vaihtamaan rytmiään. Sanojen lahja on minulle edelleen ehdottomasti se kaikista rakkain kirja ja samalla se on ainoa omistamani kirja, josta minä en koskaan suostuisi luopumaan, se on niin monella tavalla kovin erityinen.
Viime viikolla minä kannoin yhteiseen kotiimme kirjan, josta on viimeisimmän puolentoista viikon aikana tullut samalla tavalla rakas kuin Sanojen lahjasta, kannoin kotiin aivan erityisen kirjan, jossa on sitaatteja valosta ja väreistä, varjoista ja pimeydestä, merestä, saarista, metsistä ja puista, syksystä, talvesta ja ihmisen ja luonnon kohtaamisista. Sinä aurinkoisena iltapäivänä kannoin yhteiseen kotiimme kirjan nimeltä Katse horisontin yli - Sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta ja viimeisimmän puolentoista viikon aikana olen unohtunut sen sivuille aina hetkittäin, sellaisina hetkinä, kun on tuntunut siltä, että minun on pysähdyttävä kaiken loputtoman suorittamisen keskellä, minä olen unohtunut ja rakastanut. Rakastunut sanoihin ja lauseisiin, siihen, kuinka ne voivat kätkeä taakseen kokonaisen maailman ja kadottaa hetkeksi kaiken sen, mitä ympärilläni tapahtuu, sanat ovat ihmeellisiä ja Tove Janssonilla on Atlantin valtameren kokoinen sanojen lahja. Sanojen ja lauseiden lisäksi olen rakastanut myös kirjaan itsessään, olen rakastunut Tove Janssonin maalauksiin ja piirroksiin sen sivuilla ja siihen, kuinka unohtuessani kirjan sivuille minä rauhoitun. Olen rakastunut ja siksi suosittelen myös jokaista teistä etsimään tämän kirjan käsiinne, unohtumaan sen sivuille ja rakastumaan sanoihin, ihmeellisiin sanoihin.
Lähetä kommentti