Sen jälkeen, kun palasimme elokuun alussa rakkaasta pikkukaupungista takaisin Jyväskylään, minulla on ollut tapana katsella iltaisin hetken aikaa parvekkeelta järvelle ennen kuin menen nukkumaan, katsella järven takana vähitellen rauhoittuvan kaupungin kirkkaita valoja ja hengittää keuhkojeni täydeltä viileää ilmaa. Ne ovat olleet minulle jostain syystä suunnattoman tärkeitä hetkiä, niitä sellaisia, joiden jälkeen on tuntunut erityisen hyvältä nukahtaa meidän kauniiseen makuuhuoneeseemme, siihen, jonka ikkunaan ripustin yhtenä aurinkoisena päivänä oranssin verhon ja jonka toiselle yöpoydälle minä sytytän aina iltaisin pöytälampun, jonka lämmin valo maalaa valkoiset seinät lempeän oranssilla. Niinä hetkinä, kun seison iltaisin sen pienen hetken itsekseni parvekkeella katselemassa järvelle olen miettinyt aina itsekseni, kuinka valtavasti minua rauhoittaa nähdä niin kauas, nähdä kaupungin valot järven toisella puolella ja ne viimeiset veneet, jotka saapuvat satamaan pimeyden keskellä.
Olen miettinyt, kuinka se on aivan ehdottomasti yksi niistä asioista, joita olin kuin huomaamattani kaivannut asuessani vanhassa asunnossani ja tuijottaessani iltaisin ranskalaiselta parvekkeeltani vastapäisen kerrostalon seinää, sitä hiljaista kadunpätkää, jota valaisivat keltaisena loistavat katuvalot. Yksi niistä asioista, joita minä rakastan tässä uudessa kodissamme aivan suunnattomasti, olen miettinyt katsellessani vähitellen rauhoittuvan kaupungin kirkkaita valoja järven toisella puolella ja tuntenut sitten, kuinka hauras sydämeni muuttaa rytmiään ja rauhoittuu tuulen tarttuessa varovaisesti puiden latvoihin. Tämäkin kaupunki alkaa vähitellen tuntua oikeasti kodilta, olen hymyillyt itsekseni sulkiessani parvekelasin öisen sateen varalta ennen kuin olen piiloutunut peiton alle katselemaan hetkeksi televisiota ja nukahtamaan rauhallisuuteen, joka on tuntunut valtameren kokoiselta herätessäni hetkittäin öisin kuuntelemaan vieressäni nukkuvan rakkaan hengitystä ja nukahtamaan uudelleen vain nähdäkseni unta syksystä, myrskyistä ja ruskaan verhoutuneista metsistä jossain kaukaisella saarella.
Lähetä kommentti