4. syyskuuta 2018

ELOKUUSSA MUSIIKKI OLI SUUREMPAA KUIN AIKOIHIN

IMG_9602IMG_9592

Elokuussa minä kuuntelin musiikkia aivan huomattavasti enemmän kuin kertaakaan tänä vuonna ja luulen, että syksyn saapumisella on jotain tekemistä asian kanssa. Syksyisin musiikki tavallaan aina palaa luokseni, enkä oikeastaan edes osaa sanoa, miksi, mutta syksyn ensimmäisinä päivinä, niinä hetkinä, kun syksy tuoksuu ensimmäistä kertaa ilmassa kävellessäni aamulla bussipysäkille minusta aina tuntuu, että minun on saatava kuunnella musiikkia. Minun on aivan yksinkertaisesti saatava kuunnella musiikkia, saatava hengittää musiikkia hetken aikaa ihan jokaisella hengenvedollani ja kun elokuun ensimmäisinä päivinä ilmassa alkoi viimein tuoksua häivähdys syksystä kuuntelin bussipysäkillä Death Cab For Cutien vuonna 2005 ilmestynyttä albumia Plans, minä en osannut kuin hymyillä, niin järjettömän hyvältä se kuulosti. Plans on ehdottomasti yksi itselleni henkilökohtaisesti rakkaimmista albumeista ja niin on myös The Usedin nimikkoalbumi The Used, joka on soinut kuulokkeissani ja kaiuttimissani elokuun aikana huomattavan paljon, saanut minut inspiroitumaan kirjoittamisesta eri tavalla kuin mikään aikoihin ja sulkemaan väsyneet silmäni iltaisin pimeässä asunnossani valehtelematta ihan vain siksi, että musiikki kuulostaa niin hyvältä. Pimeinä syysiltoina kaiuttimissani on soinut myös The Frayn tavattoman kaunis nimikkoalbumi The Fray sekä AFI ja aivan erityisesti yhtyeen vuonna 2003 ilmestynyt Sing The Sorrow, joka on yksi niistä albumeista, jotka saavat aina syksyisin aikaan kylmiä väreitä ihollani.

Näiden uskomattoman rakkaiden albumien lisäksi elokuussa kuulokkeissani ja kaiuttimissani on soinut huomattavan paljon Bring Me The Horizonin vuonna 2015 ilmestynyt albumi That's The Spirit sekä yhtyeen elokuussa julkaisema biisi MANTRA, josta on lukuisien kuuntelukertojen kautta tullut minulle aivan äärettömän rakas biisi. Sanat before the truth will set you free, it will piss you off / before you find a place to be, you're gonna lose the plot / too late to tell you now, one ear and right out the other one / 'cause all you ever do is chant the same old mantra ovat iskeneet suoraan rintalastani alle, saaneet sydämeni muuttamaan rytmiään ja kuiskailemaan kerta toisensa jälkeen 'cause all you ever do is chant the same old mantra. Elokuussa kävellessäni auringonsäteiden verhoamia kadunkulmia ja istuessani bussissa sadepisaroiden tarttuessa ikkunalasiin kuulokkeissani ovat soineet myös The Tallest Man On Earth, Escape The Fate, A Skylit Drive, Biffy Clyro, Alexisonfire sekä aivan uskomattoman lahjakas Ólafur Arnalds, joka julkaisi neljännen sooloalbuminsa re:member elokuussa. Näiden tavattoman rakkaiden yhtyeiden ja biisien lisäksi elokuun soittolistaltani löytyy biisejä, jotka ovat elokuun aikana saaneet minussa aikaan jotain sellaista, mihin sanat eivät riitä ja mihin sanat eivät välttämättä tule koskaan riittämään. Minä todella suosittelen kuuntelemaan, suosittelen hengittämään musiikkia hetkittäin jokaisella hengenvedolla ja sulkemaan silmät musiikin musiikin iskiessä rintalastan alle, minä suosittelen.

https://open.spotify.com/user/jenna-anette/playlist/309GyHNu7N4BS4J30ACLpb?si=9XSI9_KwS2SfeG8smYvWVw
IMG_9601

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti