4. lokakuuta 2014

kiitos ei ole kirosana

kiitos ei ole kirosana 010
HALOO HELSINKI! – KIITOS EI OLE KIROSANA (2014)

Vuonna 2006 perustettu yhtye nimeltä Haloo Helsinki! tuli tunnetuksi samannimisen hittibiisinsä ansiosta, kahdeksassa vuodessa yhtye on ehtinyt julkaista viisi studioalbumia, myydä albumeillaan tuplaplatinaa ja julkaistuaan neljännen studioalbuminsa menestyä Emma-gaalassa lunastaen itselleen vuoden popalbumin, vuoden yhtyeen ja vuoden live-esiintyjän palkinnot, mutta tärkeimpänä yhtye on soittanut itsensä kuuntelijoiden sydämiin jättäen lähtemättömän jälkensä suomalaisen musiikin historiaan. Kyseisen yhtyeen musiikkiin tutustuin nimenomaan ensimmäisen singlen päätyessä radiokanavien soittolistoille ja ensimmäisen albumin ilmestyttyä muistan hämärästi istuneeni olohuoneessamme parhaan ystäväni kanssa kuuntelemassa kyseistä albumia: siitä hetkestä lähtien yhtye on muistuttanut jokaisella kuuntelukerralla äärettömän rakkaasta ihmisestä, saanut hetkittäin itkemään välimatkojen armottomuutta ja myöhemmin huutamaan värivalojen loisteessa, olemaan elossa.

Kuitenkin, yhtye julkaisi elokuun puolivälissä Beibi -nimisen singlelohkaisun tulevalta albumiltaan ja kyseinen biisi nousi oikeutetusti soittolistojen kärkeen. Pyöräillessäni samaisena iltana keskustaan kaatosateen piiskatessa kasvojani olisin halunnut huutaa ääneni käheäksi värivalojen loisteessa, huutaa kaatosateessa jokaisen vastaantulijan kasvoille ja huutaa auringonsäteiden voittaessa kaatosateen, että nyt nimittäin iskee uskomattoman kovaa. Ensimmäinen singlelohkaisu nosti odotukset tulevaa albumia kohtaan luonnollisesti suunnattoman korkealle, pelonsekaisin tuntein päädyin odottamaan puolitoista kuukautta albumin julkaisupäivään ja yhtyeen julkaistessa eilen viidennen studioalbuminsa ei tarvinnut pettyä, päinvastoin. Hetkeäkään epäröimättä voisin väittää, että tämä Kiitos ei ole kirosana -niminen albumi on ehdottomasti yhtyeen tähänastisen uran paras pitkäsoitto: ensimmäistä kertaa on sanottava ääneen, että yhtye todella osaa kirjoittaa musiikkia ja vielä uskomattoman vahvaa sellaista.
kiitos ei ole kirosana 030
Siinä, missä yhtyeen edellinen albumi kuiskaili ylistyslauluaan nuoruudelle, tällä albumilla nuoruuden kultaisimmat vuodet ovat takanapäin ja albumi huutaa ensimmäisestä sekunnista viimeiseen sellaista melankoliaa, ettei koskaan olisi osannut odottaa. Albumi itsessään on äärimmäisen hieno tarina, joka kietoo sisälleen kaikkea parisuhteiden vaikeuksista maailman tämänhetkiseen tilaan ja pakottaa kuuntelijan vierailemaan tunteiden ääripäissä, äärettömässä onnellisuudessa ja mielen syvimmissä salaisuuksissa: kaikissa unohtuneissa tunnetiloissa, rakastumisen kääntöpuolen rankimmissa muistoissa ja omassa riittämättömyydessä, tämä albumi pakottaa kuuntelijan itkemään. Albumin avausraita Köpis 2012 iskee sydämeeni armottomuudellaan ja on valehtelematta niin uskomattoman vahva, että kyyneleet virtaavat poskipäilleni viimeistään kertosäkeessä sanojen

   se on rajuu et kaiken tajuu liian myöhään

ollessa voimakkaita iskuja vasten kasvojani. Avausraidan jälkeinen ensimmäinen singlelohkaisu iskee tajuntaan samalla voimakkuudella kuin puolitoista kuukautta sitten, haluaisin taas huutaa kaatosateen piiskatessa kasvojani ja hukkua värivalojen loisteeseen musiikin tuntuessa selkärangassa, mutta todellisuudessa makaan olohuoneen lattialla musiikin täyttäessä huoneen nurkkia täydellisyydellään, ensimmäinen singlelohkaisu on tavallaan timantti. Singlelohkaisun jälkeinen kolmosraita kuulostaa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla suunnattoman hienolta, kertosäkeessä ollaan todella musiikin uskomattomuuden äärellä ja myöhemmin on todettava itsekseen, että raita kuuluu albumin parhaimmistoon.
kiitos ei ole kirosana 019
Neljännen ja viidennen raidan aikana yhtye käsittelee maailman tämänhetkistä tilannetta ja turhautumistaan ihmisten käyttäytymistä kohtaan, eikä kumpikaan raita kuulosta edeltäjiään heikommalta: albumin nimibiisin Kiitos ei ole kirosana sanoma on järjettömän vahvaa tilitystä ihmisten asenteista, säkeistöissä leikitellään sanoilla ja kertosäkeessä on sellaista voimakkuutta, että värivalojen loisteessa tuntisi todella olevansa uskomattoman vahvasti elossa. Toisena singlelohkaisuna julkaistu vitosraita Vihaan kyllästynyt puolestaan yllättää kauneudellaan, mutta samanlaisella vahvalla sanomallaan kuin edellinenkin raita ja kertosäkeen yksinkertaisten sanojen

   me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa
  joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt

kaikuessa olohuoneen nurkissa hymyilen itsekseni. Itselleni henkilökohtaisesti sanoitukset ovat äärettömän tärkeä osa musiikkia ja jostain syystä tämän albumin sanoitukset pääsevät mielettömän lähelle sydäntäni: näitä asioita on oikeastaan tavattoman vaikeaa lähteä selittämään tarkemmin, mutta esimerkiksi kuudennen raidan kertosäkeessä sanat tartu kädestä käteen laula sielusta sieluun kuulostavat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin uskomattoman hienolta, että haluaisin itkeä pelkästä siitä onnesta. Yhdeksäs raita on sanoituksiltaan pelottavan voimakas, tarina hautaan saattamisesta ja vasta viimeisessä raidassa päästään tunteiden toiseen ääripäähän, loputtomaan onnellisuuteen sanoissa sun tuoksu jää kiinni mun kasarifarkkutakkiin / mee lujempaa niin mä nojaan sun selkämerkkiin / oon onnellinen just niin. Tämä albumi on avausraidasta viimeiseen asti niin järjettömän hieno kokonaisuus, etten muista kuulleeni vastaavaa: tämän albumin suosittelen todella kuuntelemaan, kuunnelkaa ja rakastukaa!
kiitos ei ole kirosana 038

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.