JENNI VARTIAINEN @ TAVASTIA 16 10 2014
Kuluneen vuoden aikana olen hukkunut värivalojen loisteeseen eturivissä, tanssinut suunnatonta onnellisuuttani yleisömeren keskellä, huutanut rakkaudesta festarikansan mukana ja nostanut käteni ilmaan elokuun toisena päivänä sinisten värivalojen sokaistessa silmäni, jokaisella kerralla Jenni Vartiainen on ollut äärettömän suurta rakkautta. Jokainen kerta värivalojen loisteessa on vahvistanut rakkauttani sanoihin tällä kertaa mä vuoria aion siirtää / muuttaa kaiken ja suuntia uusiks piirtää ja ehkä nimenomaan siksi kyyneleet tarttuivat silmäkulmiini samaisten sanojen kaikuessa värivalojen loisteessa: musiikki mursi jokaisen suojamuurini ensimmäisillä hengenvedoillaan, enkä oikeastaan halunnut juosta karkuun tai piiloutua muiden katseilta. Rakastan sitä tunnetta, kun musiikki löytää jokaisen haavani haurauttaan kuiskivasta sydämestäni
ja kyyneleet virtaavat poskipäilleni täydellisten sanojen kaikuessa
värivalojen osuessa vihreisiin silmiini: rakastan sitä tunnetta, kun musiikki keinuttaa mukanaan myrskytuulen kaltaisesti valtamerten toisella
puolen ja heittelee mukanaan tunteiden ääripäissä.
Sellainen on uskomattoman vapauttavaa: päästää hetkellisesti irti kaikesta, nostaa kätensä ilmaan uskomattoman suuresta onnellisuudesta ja huutaa rakkauttaan tuntematta heikkoutta
rintalastan alla, sillä musiikkiin on turvallista hukkua. Hetkittäin tarvitsen musiikin murtamaan jokaisen suojamuurini, särkemään sydämeni yleisömeren keskelle tuntematta häivähdystäkään armosta ja piirtämään rakkautta selkärankaani, hetkittäin tarvitsen musiikkia tunteakseni olevani uskomattoman vahvasti elossa ja muistaakseni maailman suunnattoman kauneuden. Hetkittäin tarvitsen musiikkia hengittääkseni rauhallisesti ja sanojen irti päästän nyt vaikka koitat estää / minä aion henkiin jäädä sittenkin kaikuessa suljin silmäni tunteakseni rauhallisuuden sydämeni kammioissa, kyseisen biisin ensiesitys kuulosti aivan uskomattoman hienolta: olin hiljaisuutta jokaisella hengenvedollani ja tunsin pakahtuvani onnellisuudesta, ainoastaan musiikki pystyy sellaiseen. Siksi minä palaan värivalojen loisteeseen aina uudelleen, ollakseni hiljaisuutta jokaisella hengenvedollani ja tunteakseni kotimatkalla rauhallisuuden hauraassa sydämessäni, kun ensimmäistä kertaa viikkoihin muuttolinnut eivät
törmääkään pilvenpiirtäjiin myrskytuulen heitellessä kaksikymmentä
metriä sekunnissa karttapallon reunalla.
Lähetä kommentti