my favourite faded fantasy

You could have my favourite face and favourite name, musiikki kuiskailee korvaani kävellessäni rantakalliolle katselemaan auringonlaskun suunnatonta kauneutta ja kuuntelemaan hiljaisuutta avaruuden rajattomuuden sekoittuessa lokakuun laskevaan aurinkoon, hetkittäin taivaan uskomaton kauneus huimaa minua. Maailma verhoutuu vaaleanpunaisesta oransiin rauhallisuuteen, jään kuuntelemaan metsän takanani humisevan onnellisuuttaan. Tavallaan tuntuu rauhallisemmalta kuin kertaakaan tänä syksynä, horisontissa maailma uinuu auringonlaskun äärettömässä harmoniassa, vastarannalla ei ensimmäistäkään yksinäistä kulkijaa ja laineiden  lyödessä hitaasti viileään rantakallioon antaudun hiljaisuuden kauneudelle ja haluaisin keinua auringonlaskun mukana tietämättä mihin päätyisin, sillä sanojen

i know someone who could play the part 
but it wouldn’t be the same  
no it wouldn’t be the same   

kaikuessa korvissani olisin uskomattoman onnellinen. Katselisin syksyn kauneimman auringonlaskun vaihtuvan vähitellen tähtitaivaan kirkkaaseen loisteeseen ja laskisin tähdenlentoja tuntematta turvattomuutta sydämessäni, sillä luulen minut luotiin kulkemaan tähdenlentojen ja tuulenhenkäysten mukana karttapallon toiselle reunalle, valtamerten ylitse kuuntelemaan tuulenhenkäysten kuiskailevan vapauttaan ja hetkittäin takaisin hengittämään maailman kauneutta pikkukaupungin laidalle. Suljen silmäni kuullakseni tuulenhenkäysten tarttuvan varovaisesti hiuksiini, elämässä täytyy uskaltaa kulkea tuntemattomaan silmät sidottuina ilman maailmankarttaa, unohtua rakastamaan auringonlaskun suunnatonta harmoniaa ja katsella itseään kuin ulkopuolisena, hymyillen upotan käteni kylmään rantaveteen: unohdun miettimään, kuinka olit minun suhteeni aina ensimmäisestä lauseestasi viimeiseen oikeassa ja kaupungin vähitellen hiljentyessä ympärillämme sanoit, ettei kukaan puolestani.

Ettei kukaan puolestani päättäisi ryhtyä maalaamaan taivaanrantaa, minun olisi tehtävä ensimmäinen päätökseni ollakseni äärettömän onnellinen ja hymyilläkseni auringonlaskun päättyessä tummansiniseen samettiin. You could be my favourite faded fantasy, musiikki kuiskailee maailman ollessa hetken aikaa ainoastaan ääretöntä hiljaisuutta, tunnen rauhallisuuden selkärankani jokaisessa nikamassa ja avatessani silmäni sydämessäni ei ensimmäistäkään sivuääntä, tavallaan olen tehnyt päätökseni: aion irjoittaa keskeneräisistä lauseistani valmiin rakkaustarinan,  katsella horisontissa uinuvaa kaupunkia linssin lävitse ja huutaa ääretöntä rakkauttani auringonlaskun harmoniassa, kaatua uskomattoman monta kertaa tavoittaakseni unelmani. Sillä kukaan ei koskaan pystyisi tekemään niin puolestani, minun on astuttava tuntemattomaan löytääkseni perille ja silloin musiikki kuiskaa

i could love you more than life if i wasn’t so afraid.