Radiohead on soinut taustalla palatessani hetkeksi takaisin tänne, missä raitiovaunut kolisevat ohitseni ja vastaantulijat juoksevat rautatieasemalla iltapäivän pahimmassa ruuhkassa, Radiohead on soinut taustalla palatessani tähän kynttilöiden valaisemaan huoneeseen kirjoittamaan rakkaudestani musiikkiin. Maailma on pukeutunut harmaaseen kävellessäni Fredrikinkadulla, pysähtyessäni hetkeksi kauemmas katselemaan mielenosoitusta ja nostaessani katseeni kohti taivasta kaatosateen piiskatessa kasvojani, mutta kameraan tarttuminen on tuntunut uskomattoman vaikealta. Oikeastaan monet asiat ovat tuntuneet uskomattoman vaikeilta: herääminen seitsemältä aamulla lähteäkseni ajoissa luennolle, ruokaostosten tekeminen siinä iltapäivän pahimmassa ruuhkassa ja nukahtaminen tässä pienessä huoneessa, kaipaan uskomattoman paljon takaisin rakkaaseen pikkukaupunkiin.
Viimeisimmät päivät ovat olleet tavallaan vaikeita, mutta hetkittäin olen kuitenkin ollut suunnattoman onnellinen: kirjoittaessani varmaan ensimmäistä kertaa kuukausiin runomuotoista tekstiä, ostaessani tuoretta ranskanleipää ja istuessani Sanomatalolla jonottamassa keikkalippua. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt sellaista, istunut uskomattoman kauan aloillani saadakseni parhaimman mahdollisen lipun jollekin keikalle ja väsymyksestä huolimatta nauttinut siitä uskomattoman paljon. Yhteisöllisyyden tunne oli suunnattoman vahva ja melkein neljän tunnin jonottamisen jälkeen ostaessani parhaimman mahdollisen lipun Apulannan jäähallikeikalle hymyilin tyhmästi, puhuin onnellisuudesta sekavana bändin pojille ja kotimatkalla nauroin ääneen aiheuttaen hämmennystä vastaantulijoissa, mutta oikeastaan en välittänyt: tuollaiset onnellisuutta kuiskailevat hetket ovat minulle äärettömän tärkeitä, vastaantulijat saavat hämmentyä jatkossakin. Vaikka tällä hetkellä kaipaankin järjettömän paljon näissä kuvissa esiintyviin maisemiin pieneen oopperakaupunkiin on onnellisuutta kuiskailevia hetkiä luvassa viikonloppunakin, kun matkustan Tampereelle hukkumaan värivalojen loisteeseen ja tapaamaan sukulaisiani, mutta siitä sitten myöhemmin.
Ihana sinä! Kommentoin ihan liian harvoin, sun blogi on oikeesti yks parhaista ja mun pitkäaikainen suosikki.♥
VastaaPoistavoii kiitos ihana!♥
Poista