Suomenlinna pukeutui auringonlaskuun istuessamme eräänä syyskuun lämpimänä iltana juomassa viiniä viileällä kalliolla, kirjoitin päiväkirjaan olevani uskomattoman onnellinen ja kaksi viikkoa myöhemmin päätin, etten halua alkoholia enää osaksi elämääni. Sellainen päätös ei syntynyt hetkessä, tavallaan olin ajautunut siihen päätökseen kesän vaihtuessa hiljalleen syksyyn ja lopulta lokakuun kuudentena lausuin päätökseni ääneen, mutta eihän sellaista kukaan uskonut. Kyseisestä päätöksestä tulee kuitenkin kahdeksan päivän kuluttua täyteen neljä kokonaista kuukautta ja on myönnettävä, että luovuttuani alkoholista kivenlohkareet murenivat rintalastani alta ja on ollut helpompi hengittää.
Näiden neljän kuukauden aikana elämäni on muuttunut huomattavan paljon, olen alkanut ensimmäistä kertaa elämäni aikana näkemään kauneutta kaikkialla ja arvostanut viikonloppujen rauhallisuutta enemmän kuin koskaan, enkä oikeastaan ole kaivannut alkoholilla väritettyjä iltoja. Värivaloihin olen kuitenkin näiden neljän kuukauden aikana hukkunut kerta toisensa jälkeen, rakastanut musiikkia eturivissä jokaisella hengenvedollani ja tuntenut olevani enemmän kuin koskaan elossa, selvinpäin. Päätettyäni luopua alkoholista neljä kuukautta sitten en kuitenkaan sanonut luopuvani siitä loppuelämäkseni, en koskaan sanonut päätökseni olevan ehdottoman lopullinen ja jossain tulevaisuudessa saattaa olla päivä, jolloin juon lasillisen punaviiniä musiikin kuiskaillessa korvaan kauneutta. Tänään kuitenkin suuntaan juhlimaan opiskelijaystävieni kanssa ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen, pukeudun pitkästä aikaa opiskelijahaalariini ja hymyilen loputtomasta onnellisuudesta värivaloissa, ilman alkoholia.
Lähetä kommentti