Hiljaisuus kajahtelee tyhjissä olohuoneissa, kuulet jokaisen hengenvetosi valvoessasi aamuyön hämärässä ja ikkunan takana kaupunki huokailee. Kävelet keittiöön keittääksesi teetä ja askeleesi kaikuvat hiljaisuudessa, alakerrassa asuu neljäkymmentä vuotta vanhempi nainen. Nuoruusvuosinaan nainen viihtyi näyttämöllä teatterin hämärässä, keväisin tuuliainen kuiskaili tanssiaskelin hameenhelmassa ja loppuunmyydyissä näytöksissä miehet katselivat kuvankaunista naista valkoisessa mekossaan, mielipuolinen sairaanhoitaja. Vihreässä peltimukissa kylmää kahvia sydänyön pimeydestä, olet unohtanut kääntää kahvinkeittimen päältä ja lattia tuntuu kylmältä paljaiden jalkojesi alla, tammikuussa kaksikymmentä astetta pakkasta.
Istut ikkunalaudalla juomassa kamomillateetä, kaupunki on vielä hiljainen ikkunalasin takana ja aamun ensimmäinen raitiovaunu kolisee ikkunasi alta, suljet silmäsi. Seuraavaksi muistelet kohtaamistasi entisen rakastettusi kanssa: miehellä tummanruskeat hiukset ja ruudullinen kauluspaita, katseenne kohtasivat kauppahallin pitkällä käytävällä auringonsäteiden kajastaessa suoraan kasvoillesi. Miehen kävellessä luoksesi hymyilit rakkauttasi jokaisella hengenvedollasi, istuitte nurkkakahvilan rauhallisuuteen kahville ja katselit miehen vihreisiin silmiin kertoessasi, kuinka päivät olivat tuntuneet valovuosilta. Etäisyys välillänne tuntui valtamereltä, käänsit katseesi väkijoukon keskelle eksyneeseen vaaleahiuksiseen pikkutyttöön ja täysin odottamatta rakastettusi kertoi rakastuneensa toiseen naiseen Thaimaan matkallaan, pikkutyttö löysi turvalliseen syliin.
Vanha levysoitin pyörittää Kingston Wallia, ikkunalasin takana kaupunki heräilee hiljalleen kahdenkymmenen asteen pakkaseen ja päätät keittää lisää kamomillateetä pitääksesi itsesi lämpimänä, raitiovaunu kolisee jälleen ikkunasi alta. Kuuntelet äänen vaimenevan vähitellen ja muistelet, kuinka puolitoista vuotta sitten raahasit maallisen omaisuutesi pieneen yksiöön Punavuoressa. Tunsit olevasi kotona nukahtaessasi valkoisiin lakanoihin, heräsit aamuisin raitiovaunujen kolinaan ikkunasi alla ja avasit ikkunan hengittääkseni keuhkot täyteen maailman kauneutta, rakastuit muusikkoon alakerran kahvilassa. Alakerran neljäkymmentä vuotta vanhempi nainen oli kerran sanonut, ettei muusikkoihin kannata rakastua ja sinä olit vannonut luottavasi miehen rakkauteen, olihan hänellä kiltit silmät.
Olitte rakastaneet toisianne jokaisella hengenvedolla, puhaltaneet tarinoita savuna ilmaan keskiyön pimeydessä ja juoneet punaviiniä peltimukeista, kun taustalla Kingston Wall rähisevällä levysoittimella. Kietoutuneet toisiinne aamuyön viileydessä, varastaneet lisää tunteja aamujen harmoniaan ja silmät kiinni olit kuunnellut, kuinka mies soitti akustista kitaraansa sängynlaidalla. Juot kamomillateetä keltaisesta peltimukista, avaat ikkunan hengittääksesi keuhkojen täydeltä jäätävää ilmaa ja auringonsäteet häikäisevät sinisiä silmiäsi, mutta rakkaus rintalastan alla on muuttunut muistoiksi maailman kauneimmalta syksyltä. Can't you see it's just a feeling, Kingston Wall kuiskailee taustalla laskiessasi peltimukin kuluneelle pöydälle ja kirjoitat sanomalehden reunaan lupaksen siitä,
että jonain päivänä sydän vielä rakastaa.
Lähetä kommentti