Vesi on tavallaan mielettömän kaunista kaikissa olomuodoissaan, rakastan kuunnella aaltojen lyövän rantakallioon viileinä syyspäivinä ja katsella muutamaa kuukautta myöhemmin lumipeitteeseen verhoutunutta jäätä. Vanhankaupunginkosken solistessa rauhallisesti kylmänä talvipäivänä en osaa lopettaa hymyilemistä, jäälautat ovat murtuneet pakkasen hellittäessä muutamalla asteella ja virtaava vesi muodostaa yhdessä jään kanssa mielettömän kauniin taideteoksen, kauneus löytyy joinakin päivinä yllättävistä asioista ja tänään maailma on pukeutunut harmaaseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähetä kommentti