Vuoden vaihtuessa seuraavaan ihmiskunnalla on aina ollut tapana tehdä kaikenlaisia lupauksia parempaan elämään liittyen, silmät loistaen luvataan lopettaa alkoholin käyttö seuraavan kuukauden ajaksi ja päätetään luopua liiallisesta materian haalimisesta. Minulla on ollut tapana vuodesta toiseen luvata itselleni elämäntapamuutosten sijaan onnellisuutta, mutta tällä kertaa vuoden vaihtuessa seuraavaan ilotulitteiden loistaessa taivaalla olen oikeastaan onnellisempi kuin koskaan aiemmin ja lupaus onnellisuudesta tuntuu tavallaan turhalta. Onnellisuutta ei täytyisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, mutta viimeisimmän vuoden aikana olen etsinyt onnellisuutta jokaisesta kadunkulmasta rantakallioiden hiljaisuuteen löytäen onnellisuuden lopulta itsestäni ja tulevan vuoden aikana päätös onnellisuudesta on tavallaan itsestäänselvyys, aion jatkaa onnellisuuttani.
Onnellisuuden sijaan lupaan tänä vuonna uskaltaa enemmän. Vuosien etsimisen jälkeen löytäessäni onnellisuuden syvältä itsestäni olen päätynyt tilanteisiin, joissa omalla onnellisuudella ei ole riittävän suurta voimaa saavuttaakseni jotain suunnattoman pelon lyödessä alitajuntaan: minulla ei ole ollut riittävää rohkeutta lähteä mukaan itselleni tärkeiden asioiden edistämiseen tai riittävää rohkeutta tehdä rakastamiani asioita sydämeni pohjasta. Tulevana vuonna uskallan enemmän, vaikka rohkeus pettäisi selkärangan jokaisessa nikamassa ja ääni murtuisi kerta toisensa jälkeen keskeneräisten lauseiden jäädessä lyhyiksi.
Vuodenvaihteessa olen huomannut myös blogimaailman muuttuvan ja on ollut surullista huomata, kuinka yhä useamman blogin kirjoittajat jättävät bloginsa kirjoittamisen vuodenvaihteessa lopullisesti. Kieltämättä sellainen on käynyt itsellänikin mielessä kerta toisensa jälkeen näiden viiden vuoden aikana, mutta ainakin näillä näkymin tämä moneen otteeseen nimeään ja ulkoasuaan muuttanut blogi näkee auringonsäteiden kauneuden vielä uskomattoman kauan: uuden ulkoasun kautta blogi kuvastaa enemmän minua itseäni ja tulevaisuudessa blogissa tullaan näkemään enemmän juurikin minua itseäni, eikä vuodesta toiseen kuoreensa sulkeutunutta surumielistä tyttöä.
Viimeisimmän vuoden aikana blogi on keskittynyt oikeastaan onnellisuuden etsimiseen hiljaisilta kadunkulmilta, häivähdyksiin sisäisestä rauhasta auringonsäteiden häikäistessä silmiä ja rakkauteen värivalojen loisteessa. Tulevana vuonna onnellisuutta ei enää etsitäkään rantakallioiden rauhallisuudesta, tulevana vuonna ollaan äärettömän onnellisia hetkestä toiseen ja rakastetaan maailmaa enemmän kuin koskaan aiemmin; nähdään kauneutta jokaisessa kadunkulmassa, uskalletaan tehdä asioita erilaisella tavalla ja ollaan tavallaan tutkismusmatkalla, koska maailmassa on uskomattoman paljon huomaamatta jäänyttä kauneutta.
Äärettömän onnellista vuotta 2014,
tänä vuonna rakastetaan enemmän
kuin koskaan aiemmin.
Sulla on vissiinki se nissinin salama? Osaisitko sanoo siitä jotain, et onko hyvä sisällä kuvaamiseen ja onko sulla jtn postauksia, joissa ois vaan sillä salamalla otettuja kuvia? :-) Kiitos paljon jo valmiiks jos löytyis :>
VastaaPoistaKävin vähän blogia lävitse nyt puolentoista vuoden ajalta ja tajusin sitten, että kuvaan kyseisellä salamalla oikeastaan vaan kaikissa perhejuhlissa ja sellaisissa tilanteissa, joista en blogiini yleensä kuvia laita. Salaman käyttö on muutenkin näköjään ollut vähäistä blogikuvissa, mutta ilman minkäänlaisia postauksia voin kyllä suositella kyseisen salaman hankkimista! Toimii nimenomaan sisällä kuvaamisessa erityisen hyvin ja kyllähän sillä on joskus ulkonakin tullut kuvia otettua, enkä mitään järjettömiä heikkouksia oo huomannut.
PoistaTässä on vielä kaksi postausta muiden blogista kyseiseen salamaan liittyen:
http://bri3fcas3.blogspot.fi/2009/09/nissin-di466-off-camera-flash-test.html
http://dhphoto96.blogspot.fi/2012/02/nissin-di466-review-recently-i-have.html
kovasti sielläkin sanotaan, että hinta-laatu suhde on kohdallaan!