23. joulukuuta 2021

OLEN ÄÄRETTÖMÄN ONNELLINEN TÄSTÄ JOULUSTA

IMG_6787IMG_6828

 

Joulukuun kuudentena päivänä kirjoitin siitä, kuinka olisin tahtonut joulukuussa rauhoittua nauttimaan pienistä hetkistä, kävellä  iltapäivän varovaisten valonsäteiden loisteessa lumihuntuun verhoutuneen omenatarhan ohitse ja istua iltaisin saunassa kuuntelemassa äänikirjoja, kuunnella hiljaisuuden kuiskailevan metsäpoluilla ja antaa kevyen tuulen tarttua hiuksiini. On kuitenkin myönnettävä, että minun oli uskomattoman vaikea rauhoittua ihan vain hengittämään ja nauttimaan niistä pienistä hetkistä, oli kovin vaikeaa päästää irti loputtomasta stressistä ja kiireestä, jotka ovat tuntuneet jossain syvällä rintalastani alla luvattoman kauan, niin kauan, että hetkittäin huomasin pelkääväni, etten osaisi päästää kaikesta siitä irti ennen joulua, etten osaisi rauhoittua hengittämään.

 

Viime perjantaina oli viimeinen työpäiväni ennen viikon mittaista joululomaa ja kävellessäni työpäiväni jälkeen keskustaan ostamaan aivan viimeisiä joululahjoja mietin itsekseni, kuinka oli viimeinkin tullut aika päästää irti. Ennen ensimmäistäkään kauppaa minä kävelin katsomaan jouluvaloihin verhoutunutta kirkkopuistoa, pysähdyin hengittämään tummansinisen taivaan alla ja katselin, kuinka lukuisat valot loistivat kirkkaina pimeässä illassa, kirkkopuisto oli taianomaisen kaunis sinä iltana. Lahjaostosten lomassa unohduin miettimään itsekseni, kuinka joululahjat eivät ole olleet minulle enää vuosiin tärkeintä joulussa, eivät, vaikka minä rakastan nykyään antaa joululahjoja ja nähdä lahjan saajan kasvoilla sen onnen, jonka antamani lahja on saanut aikaiseksi. Onni, se on tärkeää, mutta yhtä tärkeää minulle on se valtameren kokoinen rauha syvällä rintalastani alla ja rakkaimpieni kanssa viettämäni aika, se, että voin pysähtyä nauttimaan joulun taianomaisuudesta ja ihan vain hengittää.

 

IMG_6799IMG_6847IMG_6811

 

Illalla istuimme pienen karvakuonon kanssa olohuoneen sohvalla katsomassa ehdottomasti yhtä tämän vuoden kauneimmista jouluelokuvista, A Boy Called Christmas oli siinä hetkessä juuri sitä, mitä tarvitsin ja pakkasen kiristyessä ikkunalasin takana tuntui lopulta, että minulla oli aikaa ihan vain hengittää. Ei tarvinnut suorittaa, ei ollut kiire mihinkään ja pieni karvakuono tuhisi vieressäni nukahtaessaan kesken elokuvan, oli niin valtavan rauhallista, että se sai joulun kuiskailemaan jossain syvällä rintalastani alla. Myöhään illalla minä istuin vielä saunassa kuuntelemassa äänikirjaa ja hymyilin nähdessäni, kuinka se rakas karvakuono jäi eteiseen nukkumaan nähdäkseen aina tarvittaessa minut saunan lasioven lävitse, kaikki oli hyvin, kaikki oli aivan äärettömän hyvin. Juuri ennen kuin nukahdin mietin itsekseni, kuinka onnellinen olin siitä, että olin osannut päästää irti kiireestä ja stressistä, antaa joulun kuiskailla rintalastani alla ja pysähtyä hengittämään, onnellinen tästä joulusta.

 

IMG_6917IMG_6862

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.