Yhtenä sunnuntaina heräsin aikaisin, kävelin unisen karvakuonon kanssa lumisia katuja ja palatessani takaisin kotiin laitoin riisipuuron liedelle kiehumaan, valonsäteet maalasivat hetkittäin juoviaan olohuoneen valkoiseksi maalatulle seinälle ja kuuntelin, kuinka rappukäytävässä lapset odottivat hissin saapumista oikeaan kerrokseen. Odottaessani riisipuuron valmistumista istuin olohuoneen lattialle paketoimaan viimeisiä joululahjoja, taustalla soi Lindsey Stirlingin Warmer In The Winter albumi, jota olen kuunnellut lokakuun lopusta saakka luvattoman paljon, se on aivan äärettömän kaunis ja on saanut minut hymyilemään aina kerta toisensa jälkeen, tuntemaan joulun taianomaisuuden jossain syvällä rintalastani alla, tanssimaan muutaman askeleen lumisilla kaduilla.
Kauniita olivat myös joulukuun alussa ostamani lahjapaperit, joihin käärin joululahjoja sinä aamuna, niistä on tullut minulle viime vuosina jostain syystä erityisen tärkeitä, kauniista lahjapapereista ja kiiltävistä nauhoista, rakastan paketoida joululahjoja kauniisti. Viimeiseksi paketoin vielä muutaman lahjan pienelle karvakuonolle ja istuin sitten sohvan nurkkaan pienen karvakuonon viereen syömään kanelilla maustettua riisipuuroa, katsomaan Netflixistä Dash & Lilyn viimeisen jakson ja ihastelemaan, kuinka ikkunalasin takana lumihiutaleet tanssivat kevyesti ilmassa, jotenkin aivan äärettömän kaunis ja ihanan rauhallinen joulukuinen aamu, täydellinen.
Lähetä kommentti