ENSIMMÄINEN VIIKKO KOIRANPENNUN KANSSA

 

Siitä tulee tänään kuluneeksi kokonainen viikko, siitä, kun me matkustimme myöhään sunnuntai-iltana rakkaan koiranpentumme kanssa Jyväskylään ja meidän pieni perheemme kasvoi neljällä pienellä tassulla. Ensimmäinen viikko koiranpennun kanssa on ollut ihmeellinen meille ihmisille, mutta vielä ihmeellisempi se on varmasti ollut pienelle koiranpennulle, joka on kohdannut viikon aikana valtavasti uusia asioita. Hän on opetellut kävelemään hihnassa, ihmetellyt ohiajavia autoja, polkupyöriä ja sähköpotkulautoja ja tutkinut kaivonkansia keskellä katua, ihastuttanut ohikulkijoita rohkeudellaan ja pysähtynyt katselemaan ohikäveleviä vieraita koiria kauempaa. Hän on toki ehtinyt jo käydä myös ensimmäistä kertaa kauppakeskuksessa, opetella kävelemään valjaissa ja tavata vieraita ihmisiäkin, mutta ennen kaikkea hän on ehtinyt tutustua uuteen kotiinsa, leikkiä ja nukkua valtavasti.

Olen onnellinen siitä, kuinka äärettömän hyvin hän on kotiutunut tähän rakkaaseen kotiimme. Siinä, missä hän kulki ensimmäisenä iltana perässäni kaikkialle ja nukkui aivan minun vieressäni olohuoneen lattialla itkien aina välillä kaikkea uutta, hän on tämän viikon aikana uskaltanut tutkia kotimme jokaisen nurkan, kaivautua sängyn alle nukkumaan ja leikkiä yksin parvekkeella. Katselin eilen, kuinka hän ihmetteli maailmaa parvekelasin läpi ja murisi itsekseen nähdessään jotain, enkä voinut olla hymyilemättä sille ajatukselle, kuinka en olisi voinut sinä ensimmäisenä iltana kuvitellakaan, että hän olisi uskaltanut tehdä niin. Enkä minä olisi sinä ensimmäisenä iltana osannut kuvitella sitäkään, kuinka suureksi rakkautemme sitä pientä koiranpentua kohtaan voisi kasvaa tämän ensimmäisen viikon aikana, en olisi osannut, vaikka rakastin sitä pientä karvakuonoa suunnattomasti jo ennen kuin haimme hänet kotiin, en olisi osannut kuvitella ja kirjoittaessani tätä se ajatus vähän hymyilyttää.

 

 

Kävellessäni tänä aamuna hänen kanssaan kahdestaan hiljaisilla kaduilla mietin itsekseni, kuinka en osaisi enää kuvitella elämääni ilman niitä pieniä tassuja ja sitä kultaista sydäntä, sitä pientä koiranpentua, joka riehuu aina iltaisin niin, että hetkittäin hirvittää. Valo on aivan erottamaton osa tätä meidän pientä perhettämme, nukkuu yöt sänkymme vieressä omalla patjallaan ja herättää meidät aamuisin leikkimään, meidän pieni ja rakas Valo.