28. heinäkuuta 2021

SINÄ ILTANA SYDÄMENI VIIMEIN RAUHOITTUI

IMG_6120IMG_6190

 

Matkustimme maanantaina ensimmäistä kertaa koko pienen perheemme voimin mökille, sille samalle, jolla minä olen viettänyt lapsuusvuosinani lukemattomia onnellisia hetkiä ja katsellessani pienen karvakuonon nukkuvan rennosti automme takapenkillä ihmettelin itsekseni, kuinka valtavasti se on kasvanut viikossa. Sitä ei tavallaan kotona huomaa, mietin silitäessäni pehmeää turkkia ja katselin, kuinka maisemat vaihtuivat ikkunalasin takana, ne samat maisemat, jotka minä olen nähnyt lukuisia kertoja ja jotka saavat minut aina rauhoittumaan. Pimeys verhosi maiseman tummansiniseen samettiin päästessämme perille ja ennen kuin ehdimme huomatakaan, rohkea karvakuono oli tottunut uuteen paikkaan ja katseli sitten pimeyteen verhoutunutta maisemaa mökin kuistilta.

 

Sinä yönä me nukuimme paremmin kuin olimme nukkuneet kokonaiseen viikkoon ja myös pieni karvakuonomme nukkui aamuun asti heräten sitten katselemaan taas kuistilta avautuvaa maisemaa, kauempana siintävää järveä, jota hän ei ollut edellisenä iltana pimeyden keskellä nähnyt. Se oli uskomattoman kaunis tiistai, auringonsäteet maalasivat varjoja vihreälle nurmikolle ja ihmettelimme yhdessä uusia maisemia, leikimme koko perheen kesken pehmeällä nurmikolla ja kävelimme pitkin metsätietä illan viileydessä. Sydämeni on rauhoittunut täällä, sanoin kävellessämme vanhan aitan ohitse ja hengitin keuhkojeni täydeltä raitista ilmaa, näillä maisemilla on aina ollut aivan erityinen vaikutus minuun, minä hymyilin itsekseni ottaessani pienen karvakuonon syliini kävellessämme maitohorsmien reunustamaa metsätietä, kuunnellessamme lintujen laulavan viereisen metsän korkeissa puissa.


IMG_6105

 

Illalla me istuimme yhdessä kuistilla ja katselimme pimeyteen verhoutunutta maisemaa, kuuntelimme korkeiden puiden rauhallista huminaa tuulen kuiskaillessa tarinoitaan jostain vähän kauempaa. Vähän puolenyön jälkeen piilouduimme peiton alle katselemaan televisiota, ikkunalasin takana rakas maisema verhoutui tummansiniseen samettiin ja pieni rakas karvakuono tuhisi rauhallisesti sänkymme vieressä, tuvan vanha kaappikello laski aikaa eteenpäin nukahtaessamme hetkeä myöhemmin, nähdessämme unia ja herätessämme aamulla auringonsäteisiin.

 

IMG_6273IMG_6101IMG_6333

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.