USKON ETTÄ TÄSTÄ KAIKESTA SELVITÄÄN

Olen kirjoittanut tänä keväänä muutaman kerran siitä, kuinka olen viettänyt ihan luvattoman vähän aikaa tässä pienessä asunnossani ja kuinka ne hetket, jotka olen viettänyt täällä, ovat olleet aina erityisiä. Tähän on tullut muutos, tämän koronaviruksen aiheuttaman tilanteen takia minä olen nimittäin siirtynyt tekemään töitäni etänä tästä pienestä asunnostani ja tulen seuraavien viikkojen tai mahdollisesti kuukausien aikana viettämään täällä suurimman osan ajastani. Vaikka minä en tiedä, kuinka kauan tämä tilanne tulee jatkumaan, tiedän kuitenkin paremmin kuin hyvin sen, että tällä hetkellä kannattaa pysyä kotona ja välttää turhia ihmiskontakteja ja siksi minut tekee äärettömän rauhalliseksi se, että minulla on mahdollisuus tehdä nyt töitäni etänä ja pysyä kotona.

Näiden viikkojen aikana aion keskittyä rauhoittumaan, opetella soittamaan jotain uutta pianolla ja lukea tämän vuoden ensimmäisen kirjan, tehdä niitä sellaisia asioita, joita minulla ei ole ollut alkuvuonna aikaa tehdä. Tämä tilanne on monella tavalla ahdistava, mutta istuessani tänään tässä kaamosvalojen ja kynttilöiden valaisemassa asunnossani olen silti tavattoman onnellinen siitä, että nyt, kun kaikki menot töitä lukuunottamatta on peruttu, minulla on aikaa tehdä sellaisia asioita, joita en vielä kaksi viikkoa sitten ehtinyt tehdä. Samalla kuitenkin, kun istun tässä kirjoituspöytäni ääressä, minua ahdistaa ja suututtaa tieto siitä, että niin valitettavan moni ei ota tätä vallitsevaa tilannetta tosissaan ja jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toivon, että jokainen ottaisi tämän tilanteen nyt tosissaan ja tekisi kaiken, mitä omassa elämässään on mahdollista, tämän viruksen leviämisen estämiseksi. Kyllä tästä selvitään ja ehkä kaiken tämän jälkeen se, että voin matkustaa rakkaaseen pikkukaupunkiin tai käydä tallilla, tuntuu jollain tavalla paljon erityisemmältä kuin miltä se tuntui ennen tätä.