25. joulukuuta 2018

JOULUKUUSI OMASTA LUMISESTA METSÄSTÄ

IMG_5764IMG_5761

Joulukuusi ja sen uskomaton tuoksu ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita joulussa, enkä muista, että elämässäni olisi ollut vielä yhtäkään sellaista joulua, että meillä olisi ollut kotona muovikuusi sen aidon joulukuusen sijaan. Niin kauan kuin muistan, meillä on ollut tapana hakea joulukuusi omasta metsästämme, eikä tämäkään vuosi tehnyt siihen onneksi poikkeusta vaan jouluaattoa edeltävänä perjantaina pakkasimme kaikki neljä koiraamme autoon ja ajoimme peräkärri perässämme tutun metsätien päähän, josta jatkoimme matkaamme kävellen. Jäätävän kylmä viima piiskasi kasvojani katsellessani koirien juoksevan uskomatonta vauhtia pehmeässä hangessa pitkin metsätien viereistä peltoa lumisateen saadessa hetken tuntumaan vielä vähän taianomaiselta, lumi kimmelsi kuin pienet timantit lentäessään koiriemme alta.

Hetken käveltyämme me olimme perillä, poikkesimme metsätieltä kuusimetsään, jonka vanhempani istuttivat joitakin vuosia sitten, ja lumisten kuusten keskellä minä en voinut kuin nauraa koirille, jotka juoksivat riemuissaan ympäriinsä. Lumihuntuun verhoutuneet kuuset pudottivat päälleni taianomaisen kevyttä lunta kävellessäni lumen peittämää polkua syvemmälle metsään ja katsellessani vanhempieni kanssa heidän istuttamiaan kuusia miettien, mikä olisi juuri se tänä vuonna olohuonettamme koristava joulukuusi. Tavallaan olisimme voineet valita minkä tahansa kuusen, mutta lopulta päädyimme valitsemaan kauniin kuusen, joka olisi päätynyt kaadettavaksi todennäköisesti lähivuosina, kun isäni tulee harventamaan metsää, se olisi päätynyt kaadettavaksi ja siksi se ansaitsi päästä vielä tekemään joulustamme kauniin.

IMG_5793IMG_5769IMG_5779

Kävellessämme autolle lumisade yltyi entisestään, mutta se ei haitannut meitä vähääkään, lumisateen tarttuessa letille sitomiin hiuksiini otin vielä hetken vanhemmistani ja koiristamme valokuvia lumihuntuun verhoutuneella kylätiellä, siinä samassa paikassa, jossa otin pikkusiskoni ylioppilaskuvat kolme vuotta sitten. Kovin lumisten valokuvien jälkeen pakkasimme koirat jälleen autoon ja ajoimme joulukuusemme kanssa takaisin kotiin, joulua edeltävänä sunnuntaina kannoimme joulukuusen olohuoneeseen ja ripustimme sen oksille ne kynttilät, jotka ovat koristaneet joulukuusiamme niin kauan kuin muistan, olohuoneen nurkassa se oli aivan äärettömän kaunis ja toi mukanaan joulun tuoksun. Saman tuoksun, josta olen tunnistanut joulun aivan lapsuusvuosistani asti, saman tuoksun, joka aina saa minut rauhoittumaan.

IMG_5800

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti