7. lokakuuta 2018

TÄNÄ SYKSYNÄ OLEN OPPINUT PALJON

IMG_2610IMG_2603IMG_2574

Ennen tätä syksyä viimeisin ratsastustuntini oli maaliskuussa 2013 Kirsin tallilla, jonne olimme pikkusiskoni ja äitini kanssa vaihtaneet vuosia aiemmin aiemmalta ratsastuskoulultamme, mutta josta myös vaihdoimme aikoinaan toiselle tallille. Se ratsastustunti oli tavallaan erityinen siksi, että olimme jo kauan käyneet Paunolanmäen tallilla ratsastamassa ihastuttavilla ja rauhallisilla islanninhevosilla maastossa ja emme olleet muutamaan vuoteen käyneet ratsastustunneilla säännöllisesti, mutta erityinen se oli myös siksi, että se oli minun viimeinen ratsastustuntini vuosiin. Sinä aurinkoisena kevättalven päivänä en tiennyt, että se olisi viimeinen ratsastustuntini ennen tätä syksyä, mutta on myönnettävä, että en tavallaan vuosiin osannut kaivata ratsastustunneille, en osannut kaivata sitä, että joku opettaisi minua ratsastuksen suhteen, mutta ratsastamista itsessään minä kuitenkin kaipasin ja siksi oli ihanaa päästä vielä muutaman kerran tuon ratsastustunnin jälkeen ratsastamaan islanninhevosilla maastoon ennen kuin Paunolanmäen talli lopetti toimintansa.

En ihan tarkalleen muista sitä hetkeä, kun päätimme vaihtaa äitini ja pikkusiskoni kanssa Paunolanmäen tallille, mutta luulen, että päätös liittyi hyvin vahvasti siihen, että olimme aivan uskomattoman kyllästyneitä kiertämään kaviouraa. Emme olleet tavallaan enää vuosiin oppineet mitään uutta, kiersimme samaa kaviouraa ratsastustunnista toiseen ja laukkasimme aina saman pitkän sivun tunnin päätteeksi muutamaan kertaan niin, ettei ratsastajan oikeastaan tarvinnut osata itse tehdä mitään, jokainen tallin hevosista tiesi varmasti, että se sivu kuuluu laukata aina tunnin päätteeksi. Oli tietysti myös poikkeustilanteita, jolloin ratsastustunti saattoi poiketa jollain tavalla siitä totutusta, mutta suurimmaksi osaksi se tuntui kaviouran kiertämiseltä ja vaikka rakastimme tallin hevosia aivan suunnattomasti, ei tallilla käyminen enää saanut aikaan samanlaista tunnetta kuin ennen. Niin me sitten vaihdoimme Paunolanmäen tallille käytyämme vuosikausia ratsastustunneilla ja muistan edelleen, kuinka sydämeni muutti rytmiään päästessäni ensimmäistä kertaa laukkaamaan maastossa, pidin harjasta kiinni vauhdin tuntuessa hetkittäin hurjalta ja nauroin, minä nauroin, sillä en muutakaan osannut, olin niin käsittämättömän onnellinen siitä kaikesta. Sen maastoretken jälkeen paluuta kaviouralle ei ollut näköpiirissä lukuunottamatta niitä ihan muutamaa kertaa, kun kävimme kokeilumielessä vanhalla tallillamme, tavallaan vähän kuin kokeilemassa omia taitojamme, mutta vuoden 2013 jälkeen emme siellä ole kertaakaan käyneet.

IMG_2593IMG_2601

Niin, sen viimeisen ratsastustuntini jälkeen minä kaipasin ratsastamista aivan suunnattomasti ja kun minun oli viimein mahdollista palata ratsaille, päätin, että tahdon alkaa käydä ratsastustunneilla vuosien tauon jälkeen, sillä sen lisäksi, että tahdoin päästä ratsastamaan, tahdoin myös oppia ratsastamaan paremmin. Kun sitten tänä syksynä viimein palasin ratsastustunneille, huomasin omaksi yllätyksekseni, kuinka suunnattomasti minun taitoni olivat vuosien tauon aikana ruostuneet ja kuinka oli olemassa jotenkin aivan tavattomasti sellaisia asioita, joihin en ollut koskaan aiemmin omassa ratsastuksessani osannut kiinnittää huomiota. Asioita, joihin kukaan ei ollut koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota tai ainakaan huomauttanut minulle, asioita, joihin olen nyt alkanut itse kiinnittämään huomiota sen lisäksi, että opettajani huomauttaa minulle joistain niistä aina hetkittäin. Niitä asioita ovat esimerkiksi käsieni ja jalkojeni asento, nimittäin huolimatta siitä, että olen aivan ratsastushistoriani alusta asti tiennyt, kuinka niiden kuuluisi olla, en ole oikeastaan koskaan osannut kiinnittää niihin suurempaa huomiota, jalkani ovat edelleen aivan liian syvällä jalustimissa ja käteni nousevat liian korkealle, mutta ainakin minä huomaan sen nyt. Näiden lisäksi niinkin olennainen asia kuin istuntani tuntuu olevan pielessä kerta toisensa jälkeen, nojaan aivan liikaa taakse ja olen nyt viimeisimmät kaksi ratsastustuntia kiinnittänyt siihen huomiota, yrittänyt istua oikein ja hämmentynyt, kuinka vaikeaa se voikaan lopulta olla, sen voisi kuvitella olevan jotenkin ihan tavattoman yksinkertaisesta, vaikka se ei ilmeisesti sitä todellisuudessa sitten olekaan.

En tavallaan osannut odottaa mitään, kun silloin elokuun alussa nousin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ratsaille, saksalaisen ratsuponi Garionin selkään Kortepohjan ratsutallin kentällä, en osannut odottaa mitään, sillä viimeisimmät kokemukseni ratsastustunneista olivat juuri niitä, jotka saivat minut silloin vuosia sitten viihtymään jotenkin aivan huomattavasti paremmin islanninhevosten kanssa maastossa kuin ratsastustunnilla kaviouraa kiertämässä. En osannut odottaa mitään, mutta pääsin yllättymään positiivisesti, nimittäin tänä syksynä minä olen saanut kaviouran kiertämisen sijaan oppia näiden parin kuukauden aikana paljon niin hevosista kuin ratsastamisestakin. Sen lisäksi, että minulla on ollut hyvä opettaja, olen saanut myös ratsastaa kolmella erilaisella ratsulla, joista jokainen on opettanut minulle jotain uutta, näissä tämän blogitekstin kuvissa ratsastan Garionilla, sillä samalla ponilla, jonka selkään nousin elokuun alussa ja jonka kanssa tuntui, etten osaa mitään. Tämän syksyn aikana meidän yhteistyömme on kuitenkin alkanut parantua ja uskallan väittää, että tämän syksyn aikana olen oppinut ratsastamaan paremmin nimenomaan Garionin ansiosta, se ei nimittäin hetkittäin päästä ratsastajaansa helpolla eikä tee mitään käskemättä, mutta se on ollut minulle äärimmäisen opettavaista. Niin opettavaista, että tämän syksyn aikana minä olen alkanut todella pitämään tästä melkein hevosen kokoisesta ratsuponista, joka näykkäisi minua yhtenä päivänä kiristäessäni sen satulavyötä ja oli yhtenä päivänä hyvin vastahakoinen lähtemään tunnille, niin, silti minä pidän siitä kovasti ja toivon, että sekin pitää minusta, edes vähän. 

IMG_2680IMG_2701IMG_2683

1 kommentti

  1. Jos istuntaopetusta haluat, käypä kokeilemassa Kaviohovin tunteja Killerillä :)

    VastaaPoista

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.