Tänään vietetään valtakunnallista koiranpäivää ja tänä vuonna tämän vuosittain vietettävän ihmisen parhaalle ystävälle omistetun päivän teemana on 'koiraharrastus yhdistää'. Kennelliiton mukaan tämän päivän yleinen tarkoitus on tuoda esille ihmisen parhaan ystävän merkitystä ja korostaa pehmeitä sekä lämpimiä arvoja, kertoa koiran monista erilaisista rooleista ihmisen elämässä ja yhteiskunnassa. Vaikka täällä lapsuudenkodissani on tavallaan aina koiranpäivä, tahdoin nimenomaan tänä ihmisen parhaalle ystävälle omistettuna päivänä kirjoittaa ihan muutaman lauseen siitä, miksi koirat merkitsevät minulle niin suunnattomasti. Tahdoin kirjoittaa, sillä olen viettänyt tavallaan koko elämäni koirien kanssa ja viimeistään silloin, kun muutin kuusi vuotta sitten pois tästä pikkukaupungista ja uudessa kodissani ei ollut koiraa, ymmärsin, kuinka suunnattomasti koirat minulle merkitsevät ja kuinka ne olivat aina kuuluneet elämääni. Koirat olivat olleet minulle perheenjäseniä, siskoja ja veljiä, parhaita ystäviä ja sitä ne olivat myös silloin kuusi vuotta sitten, mutta niin ne ovat tälläkin hetkellä, ne eivät ole koskaan olleet pelkästään koiria, ne ovat aina olleet niin paljon enemmän.
Lapsuudenkodissani on tällä hetkellä yhteensä kahdeksan koiraa, sillä musta belgianpaimenkoiramme sai kuusi pentua maaliskuun lopussa, niistä kuudesta pennusta yksi jää meille muiden lähtiessä uusiin koteihinsa toukokuun puolivälin jälkeen. Olen viettänyt viimeisimmän kuukauden täällä pikkukaupungissa auttamassa pentujen hoitamisessa ja minun on myönnettävä, että olen kiintynyt niistä jokaiseen, vaikka ne siis ovatkin tällä hetkellä vasta neljän viikon ikäisiä ja nukkuvat suurimman osan ajasta. Näiden viimeisimmän neljän viikon aikana olen viettänyt suurimman osan ajastani nimenomaan näiden pentujen kanssa, katsellut niiden oppivan uusia asioita ja oppinut, kuinka yksi pennuista tahtoo nukkua aina omassa rauhassaan ja yksi on vähän varautunut uusien asioiden suhteen, olen oppinut, kuinka jokainen niistä kuudesta pikkuisesta koiranpennusta on todella vahvasti oma persoonansa. Viime sunnuntaina pennut pääsivät ensimmäistä kertaa käymään ulkona ja olin äärettömän onnellinen seuratessani niiden riemua, mutta samalla unohduin miettimään, kuinka vahvasti täällä lapsuudenkodissani on aina koiranpäivä, täällä koirat ovat tavallaan aina etusijalla ja niille tarjotaan aina parhainta mahdollista, ne saavat nukkua sängyssä vanhempieni kanssa ja valtaavat aina sohvan parhaimman paikan. Täällä ne ovat perheenjäseniä, niiden kanssa tehdään paljon kaikenlaista ja olen itsekin seisonut huomattavan usein koulutuskenttien ja näyttelykehien reunalla katselemassa vanhempieni harrastavan koirien kanssa, joten minun on allekirjoitettava koirapäivän tämänvuotinen teema sekä sen yleinen tarkoitus, koiraharrastus todella yhdistää ja koira voi olla niin paljon enemmän kuin vain koira, se voi olla paras ystävä mutta myös perheenjäsen.
Lähetä kommentti