Huhtikuussa minä olen löytänyt jälleen tieni sellaisen musiikin luokse, jota kuuntelen aina keväisin, olen löytänyt tieni sellaisen musiikin luokse, jonka kanssa kevät on saapunut nopeammin ja kaikki on näyttänyt taianomaiselta, minä olen auringonsäteiden loisteessa löytänyt tieni sellaisen musiikin luokse, joka kuulostaa keväältä. Tämän käsittämättömän kauniin huhtikuun aikana keväältä ovat kuulostaneet esimerkiksi Ellie Goulding, Hello Saferide, Agnes Obel, Angus & Julia Stone, Bright Eyes, First Aid Kit sekä Sigur Rós, joista jokaisen löydän takaisin elämääni vuosittain kevään saapuessa lämmittämään selkärankaani lempein auringonsätein. Ellie Goulding palaa elämääni aina kevään saapuessa aivan ensimmäisen albuminsa kanssa, se on minulle äärimmäisen vahvasti kevätalbumi, kuten on myös First Aid Kitin The Lion's Roar ja Agnes Obelin Philharmonics. Viimeisenä mainittu on saanut minut näiden viimeisimmän seitsemän vuoden ajan kirjoittamaan keväisin kauniita lauseita ja istumaan rannassa katselemassa jäiden hiljalleen sulava, se on tavallaan todella rauhoittavaa, tuulenhenkäysten tarttuessa hiuksiin tuntuu kuin kevät olisi tuonut mukanaan vapauden.
Itselleni henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä yhtyeistä eli Von Hertzen Brothers puolestaan palaa keväisin luokseni kolme vuotta sitten ilmestyneen New Day Rising albuminsa kanssa, kyseisessä albumissa on ilmestymisestään lähtien ollut minulle todella vahvasti jotain sellaista, mikä merkitsee kevättä. Suomalaisesta musiikista keväältä tämän kauniin huhtikuun aikana ovat kuulostaneet esimerkiksi Rooxx, Rubik, Topi Saha, Pariisin Kevät sekä Scandinavian Music Group, joista viimeisenä mainitun Terminal 2 on jo vuosien ajan ollut minulle albumi, joka jostain tuntemattomasta syystä soi kuulokkeissani oikeastaan vain keväisin. Lisäksi minun on mainittava kaksi sellaista suomalaista biisiä, joita olin odottanut suhteellisen kauan ja näistä ensimmäinenhän on luonnollisesti Apulannan Toinen jumala, jossa on Toni Wirtasen mukaan ihan helkkarin hieno kertosäe ja onhan siinä kyllä, vaikka sillä ensimmäisellä kuuntelukerralla olin kieltämättä hieman hämmentynyt. Toista näistä biiseistä oli minun lisäkseni odottanut epäilemättä aivan lukemattomat muutkin siitä asti, kun Paperi T julkaisi ensimmäisen albuminsa Malarian pelko vuonna 2015. Kaikki on hyvin on sellainen biisi, että se ansaitsi oman blogitekstinsä, enkä siksi aio kirjoittaa siitä nyt tämän enempää, se on oikeastaan itse kuultava, se on juuri niin uskomattoman hieno ja kaikki ei todellakaan ole hyvin tai ehkä onkin, riippuu kuulijasta.
Viimeisenä mainitsen yhtyeen nimeltä HAEVN, jonka musiikillinen taideteos Fortitude on aivan henkeäsalpaavan kaunis ja sanojen and the world’s love holds me / and the world’s love holds me verhotessa hetkiäni harmoniaan on tuntunut kuin kaikki olisi siinä, kuin kaikki olisi siinä musiikissa. Sen musiikin kanssa maailma näyttää linssin lävitse vielä kauniimmalta kuin se näytti siinä hetkessä, kun minä istuin jäällä kuvaamassa auringonlaskua tai siinä hetkessä, kun löysin kevään takapihan metsästä ja katselin sitä linssin lävitse, sen musiikin kanssa askeleeni ovat kevyemmät ja kevät saapui nopeammin. Sen musiikin kanssa kaikki on edelleen taianomaista ja aion antaa sen keinuttaa mukanaan myös muutaman tunnin päästä, kun istun bussissa matkalla hetkeksi Jyväskylään, mutta nyt kuitenkin suosittelen teitä tutustumaan huhtikuun soittolistaani, se on täynnä kevättä ja musiikin taianomaisuutta, sen kanssa kaikki on hyvin.
Itselleni henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä yhtyeistä eli Von Hertzen Brothers puolestaan palaa keväisin luokseni kolme vuotta sitten ilmestyneen New Day Rising albuminsa kanssa, kyseisessä albumissa on ilmestymisestään lähtien ollut minulle todella vahvasti jotain sellaista, mikä merkitsee kevättä. Suomalaisesta musiikista keväältä tämän kauniin huhtikuun aikana ovat kuulostaneet esimerkiksi Rooxx, Rubik, Topi Saha, Pariisin Kevät sekä Scandinavian Music Group, joista viimeisenä mainitun Terminal 2 on jo vuosien ajan ollut minulle albumi, joka jostain tuntemattomasta syystä soi kuulokkeissani oikeastaan vain keväisin. Lisäksi minun on mainittava kaksi sellaista suomalaista biisiä, joita olin odottanut suhteellisen kauan ja näistä ensimmäinenhän on luonnollisesti Apulannan Toinen jumala, jossa on Toni Wirtasen mukaan ihan helkkarin hieno kertosäe ja onhan siinä kyllä, vaikka sillä ensimmäisellä kuuntelukerralla olin kieltämättä hieman hämmentynyt. Toista näistä biiseistä oli minun lisäkseni odottanut epäilemättä aivan lukemattomat muutkin siitä asti, kun Paperi T julkaisi ensimmäisen albuminsa Malarian pelko vuonna 2015. Kaikki on hyvin on sellainen biisi, että se ansaitsi oman blogitekstinsä, enkä siksi aio kirjoittaa siitä nyt tämän enempää, se on oikeastaan itse kuultava, se on juuri niin uskomattoman hieno ja kaikki ei todellakaan ole hyvin tai ehkä onkin, riippuu kuulijasta.
Viimeisenä mainitsen yhtyeen nimeltä HAEVN, jonka musiikillinen taideteos Fortitude on aivan henkeäsalpaavan kaunis ja sanojen and the world’s love holds me / and the world’s love holds me verhotessa hetkiäni harmoniaan on tuntunut kuin kaikki olisi siinä, kuin kaikki olisi siinä musiikissa. Sen musiikin kanssa maailma näyttää linssin lävitse vielä kauniimmalta kuin se näytti siinä hetkessä, kun minä istuin jäällä kuvaamassa auringonlaskua tai siinä hetkessä, kun löysin kevään takapihan metsästä ja katselin sitä linssin lävitse, sen musiikin kanssa askeleeni ovat kevyemmät ja kevät saapui nopeammin. Sen musiikin kanssa kaikki on edelleen taianomaista ja aion antaa sen keinuttaa mukanaan myös muutaman tunnin päästä, kun istun bussissa matkalla hetkeksi Jyväskylään, mutta nyt kuitenkin suosittelen teitä tutustumaan huhtikuun soittolistaani, se on täynnä kevättä ja musiikin taianomaisuutta, sen kanssa kaikki on hyvin.
Lähetä kommentti