Ei nyt välttämättä aivan kaikkien kohdalla maailman parasta, mutta ainakin itse henkilökohtaisesti olen viimeisimmän viikon aikana kokenut koiranpentujen lähellä olemisen maailman parhaaksi terapiaksi. En tiedä, liittyykö tähän kuinka vahvasti se, että meillä on ollut koiria syntymästäni lähtien ja olen siitä johtuen viettänyt koko elämäni koirien kanssa, mutta olen koko elämäni ajan kokenut koirien läsnäolon tavallaan terapeuttiseksi. Aivan erityisen terapeuttista minulle kuitenkin oli edesmenneen koiramme Emmin läsnäolo ja se tuleekin aina olemaan elämäni tärkein koira, mutta näiden kuuden koiranpennun synnyttyä viikko sitten koirien läsnäolon terapeuttinen vaikutus nousi jollain tavalla ihan uudelle tasolle, jollekin niin käsittämättömälle tasolle, etten olisi välttämättä koskaan uskonut sellaista olevan olemassakaan.
Niiden pienten ja viattomien koiranpentujen seuraaminen on nimittäin rauhoittavinta, mitä minä olen aikoihin kokenut, jotain sellaista, mikä täytyy itse päästä kokemaan, että ymmärtäisi täysin. Hetkittäin minä olen vain istunut ihan hiljaa pentulaatikon vieressä, kuunnellut tyytyväistä vikinää ja katsellut pentujen löytävän äitinsä huolimatta siitä, etteivät ne pysty vielä näkemään tai kuulemaan mitään, sekin on tavallaan ihmeellistä ja saa minut aina hymyilemään tyhmästi, mutta niin saa luonnollisesti myös se, kuinka pennut yrittävät jo nyt viikon ikäisinä nousta jaloilleen ja kävellä. Vaikka pelkästään pentulaatikon vieressä istuminenkin on todella terapeuttista ja rauhoittavaa, on vielä rauhoittavampaa ottaa yksittäinen pentu syliin ja silittää maailman pehmeintä turkkia, katsella ihanan pieniä jalkoja ja niitä silkkisiä korvia.
En malta odottaa, että nämä maailman ihanimmat koiranpennut avaavat viimein silmänsä ja näkevät tämän maailman, enkä varsinkaan sitä, että nämä alkavat kävelemään, nimittäin minä uskon vahvasti, että silloin näiden uskomattoman viattomien (ainakin vielä nämä ovat viattomia, katsotaan sitten muutamaa viikkoa myöhemmin uudelleen, mitä mieltä olen asiasta) otuksien läsnäololla on varmasti vielä vahvempi terapeuttinen vaikutus. Nyt minä aion kuitenkin mennä takaisin pentulaatikon äärelle, mutta ei mitään hätää, aion varmasti kirjoittaa teille näistä kovin terapeuttisista otuksista vielä luvattoman useasti, niin suunnattoman rauhoittava vaikutus niillä on tämän kuluneen viikon aikana minuun.
Lähetä kommentti