11. elokuuta 2014

yksi tuntemattomista

SYKSY 006SYKSY 048
Päätin sen tänään hengittäessäni aamun ensimmäisten auringonsäteiden kauneutta ja kävellessäni paljain jaloin omenapuiden katveeseen, että syksy on saapunut: päätin syksyn saapuneen rauhoittamaan mieleni, kietoutumaan selkärankani jokaiseen nikamaan äärettömänä rakkautena ja opettamaan, kuinka kasvattaa juurensa tuntemattomille kadunkulmille. Sillä minä olen huomaamattani kasvattanut juureni tämän pikkukaupungin satamaan, vaikka sekunnit juoksevat ohitseni tuntematta ensimmäistäkään häivähdystä armosta, neljäntoista päivän kuluttua raitiovaunut kolisevat ohitseni kolmensadan kilometrin päässä täältä, vastaantulijat myöhästyvät seuraavasta metrosta ja ihmismeressä on opeteltava kasvattamaan juurensa autojen valokeiloihin,

enkä oikeastaan tiedä  
kuuluisinko minä   

vai jättäisinkö huomaamattani sydämeni pikkukaupungin satamaan höyrylaivojen huutaessa tervehdyksiään, mutta kävellessäni omenapuiden katveeseen aamun ensimmäisten auringonsäteiden syleilyssä en mieti sellaista, hymyilen itsekseni ääretöntä onnellisuuttani. Syksy on saapunut värittämään maailmaani rakkaudellaan, tarttumaan hiuksiini tuulenhenkäysten tavoin ja kertomaan tarinaansa siitä, kuinka valtamerten takana hiekkamyrskyinä vapaus kuiskailee nimeäni ja tähtitaivaalla meteoriitit törmäävät toisiinsa, vaikka tyhjyydessä ainoastaan tilaa hengittää: tähtitaivaan alla kuiskailen rakkauttani vapaudelle ja unohdun miettimään, meidät luotiin kasvattamaan juuremme tähtitaivaan loisteessa tuntemattomaan. Sillä ihminen on onnellinen saavuttaessaan äärettömän vapauden, vaikka pelko piirtäisi ääriviivojaan selkäytimeen ja vastaantulijoiden joukossa ainoastaan vieraita kasvoja, minä olen yksi tuntemattomista.
SYKSY 038SYKSY 015SYKSY 045

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.