Jyväskylässä on paikka, jossa olen tahtonut vierailla siitä kauniista keväästä asti, kun muutin kovin rakkaasta pikkukaupungista, siitä valoisasta asunnostani pieneen yksiöön Jyväskylässä. Cygnaeuksenkatu 2:ssa sijaitseva Toivolan Vanha Piha on tavallaan siitä keväästä asti kiehtonut minua aina, kun olen kulkenut sen ohitse, mutta jostain tuntemattomasta syystä minä en ollut vieraillut siellä ennen tätä vuotta, en vain ollut vieraillut, vaikka olin luvattoman useasti suunnitellut niin tekeväni. Kymmenen päivää ennen jouluaattoa kävelimme kuitenkin auringonlaskun jälkeen Kuokkalan siltaa pitkin kohti keskustaa, maisema oli verhoutunut kevyeen lumihuntuun, ilmassa tuoksui lähestyvä pakkanen ja tunsin, kuinka kylmä tuuli tarttui hiuksiini. Oli kaunis joulukuinen ilta ja hymyilin itsekseni katsellessani, kuinka Jyväsjärvi oli alkanut ihan vähitellen jäätyä ja sillan toisessa päässä kaupungin valot loistivat kirkkaina, sinä joulukuisena iltana kaikki oli hyvin ja minun sydämessäni asui rauha.
Cygnaeuksenkatu 2:n tontti on ainoa Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudesta kertova, täysin ehjänä säilynyt kokonaisuus ja minä uskon, että se on tarpeeksi kertomaan, miksi paikka on siitä ihan ensimmäisestä keväästä saakka kiehtonut minua jotenkin suunnattomasti. Toivolan Vanha Piha koostuu seitsemästä 1800-luvun lopun kauniista
puurakennuksesta: Toivolan talosta, Synnytyslaitoksesta, Puusepän
talosta, Kuparisepän talosta, Sparvinin talosta, Makasiineista sekä
Pajasta ja kävellessämme sinä joulukuisena iltana valoin ja taideteoksin koristellulle joulupihaksi muuttuneelle pihalle minä en voinut olla hymyilemättä, en vain itsekseni vaan koko maailmalle. Sinä iltana Toivolan Vanhalla Pihalla oli rauhallista, meidän lisäksemme muutama muu ihminen oli tullut nauttimaan lämpimästö glögistä glögistä, ostamaan makasiineista paikallisten pientuottajien herkkuja ja käsitöitä ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta, enkä minä olisi voinut olla siitä onnellisempi, siitä rauhasta.
En olisi voinut olla onnellisempi siitä, että olimme päättäneet kävellä juuri sinä joulukuisena iltana nauttimaan siitä jouluisesta tunnelmasta Toivolan Vanhalle Pihalle, en olisi voinut olla yhtään onnellisempi niistä kauniista valoista, kevyeen lumihuntuun verhoutuneesta maisemasta tai siitä loputtomasta rauhasta syvällä rintalastani alla. Hengitimme keuhkojemme täydeltä sitä tunnelmaa ja vierailimme sitten vanhan synnytyslaitoksen talossa sijaitsevassa Lankakauppa Titityyssä, joka oli niin äärettömän hurmaava, että päätin palata sinne vielä monta kertaa, päätin palata aina silloin, kun tarvitsen lisää lankoja neuletöitäni varten. Sinä iltana minä kävelin kotiin elämäni ensimmäisten islantilaisten lankojen kanssa kotiin, kävin saunassa myöhään illalla ja seuraavana päivänä matkustin rakkaaseen pikkukaupunkiin viettämään joulua, mutta siitä tahdon kuitenkin kirjoittaa teille myöhemmin, sillä aivan kuten Toivolan Vanha Piha, myös rakas pikkukaupunki ansaitsee aina omat sanansa.
Lähetä kommentti