Kun joulukuun ensimmäisenä päivänä katselin parvekkeelta lumihiutaleiden kevyttä tanssia tavallaan tiesin, että tänä vuonna joulukuu tulee olemaan taianomainen, monella tavalla erityinen. Enkä ollut väärässä, joulukuu on nimittäin ollut taianomaisempi kuin moneen vuoteen ja olen ollut erityisen onnellinen, niin onnellinen, että hetkittäin on tuntunut, että pakahdun siihen tunteeseen. Niistä asioista, jotka ovat tehneet minut joulukuussa onnelliseki, minä olen päättänyt kertoa teille juuri nyt, kun päivä alkaa vähitellen hämärtyä ikkunalasin takana.
Joulukuussa minut on tehnyt onnelliseksi:
x Joulukoristeet, kynttilät ja rintalastan alla tuntuva rauha. Olen rakastanut joulua aivan suunnattomasti niin kauan kuin muistan ja tänä vuonna joulu on tuntunut vielä rakkaammalta ja tärkeämmältä kuin se on tuntunut vuosiin. Koristelimme maailman rakkaimman kanssa joulukuusen ja kaivoimme esiin viimeisetkin joulukoristeet jo marraskuun alussa, mutta joulukuussa joulukoristeet, kynttilät ja rintalastan alla tuntuva rauha ovat tehneet minut onnellisemmaksi kuin ne ovat tehneet vuosiin, ne ovat tuoneet minulle joulukuussa valoa ja saaneet minut hymyilemään itsekseni sytyttäessäni aamulla kynttilöitä ja joulukuusen valot, lämmittäessäni itselleni glögiä.
x Jyväskylän jouluinen iltasoitto. Minä rakastan Jyväskylässä kesäisin aivan tavattomasti sitä, että tarkalleen iltakahdeksalta kaupungin yllä soi Harjun iltasoitto, Aulis Raitalan sävellys Laulu synnyinseudulle. Se on yksi ensimmäisistä asioista, joihin lopulta rakastuin Jyväskylässä, mutta vielä sitä kesäistä iltasoittoakin enemmän rakastan kuitenkin sitä jouluista iltasoittoa, kun joulukuussa aina iltakuudelta kaupungin yllä soi Joulun kellot. Tänä vuonna jäin kuuntelemaan sitä monta kertaa, pysähdyin kävellessäni kotiin ja seisoin parvekkeella paljain jaloin, joka kerta se teki minut yhtä onnelliseksi ja joka kerta mietin itsekseni, kuinka juuri ne sellaiset ihan pienet asiat tekevät Jyväskylästä ihanan, sellaisen kaupungin, josta en juuri nyt tahdo muuttaa mihinkään.
x Ensimmäinen joulu meidän yhteisessä kodissamme. Vietämme maailman rakkaimman kanssa joulun rakkaassa pikkukaupungissa perheidemme kanssa, mutta olen joulukuussa ollut äärettömän onnellinen siitä, että ehdimme viettää joulua kaikessa rauhassa myös yhteisessä kodissamme. Tänä vuonna vietimme joulua yhdessä joulukuun alusta asti, katsoimme monta rakasta jouluelokuvaa, sytytimme kynttilöitä tuomaan valoa hämärään kotiimme ja koristelimme joulukuusen, söimme kaikessa rauhassa illan hämärtyessä ja istuimme välillä yömyöhään asti saunassa, ensimmäinen joulu yhteisessä kodissamme oli ihana, täynnä valtameren kokoista onnellisuutta.
x Lumihuntuun verhoutunut maisema. Joulukuussa maisema on verhoutunut hetkittäin kauniiseen lumihuntuun ja niinä sellaisina hetkinä, kun olen seisonut villasukat jalassa parvekkeella katselemassa, kuinka lumihiutaleet tanssivat kevyessä tuulessa en ole osannut olla hymyilemättä itsekseni. Minä olen talven lapsi, rakastan aivan suunnattomasti lumisia talvia ja lumihuntuun verhoutunut maisema on tehnyt minut joulukuussa kerta toisensa jälkeen äärettömän onnelliseksi. Matkustaessani tällä viikolla rakkaaseen pikkukaupunkiin minusta tuntui, että pakahdun onnellisuuteen katsellessani lumisia maisemia pimeyden keskellä, täällä Savonlinnassa on aivan oikea talvi, takapihan metsästä voi löytää talven ihmemaan ja jos jokin tekee minut juuri nyt onnelliseksi niin se.
x Rakkaaseen pikkukaupunkiin matkustaminen. Tästä vallitsevasta ja kovin ikävästä tilanteesta johtuen minä olin käynyt Savonlinnassa viimeksi elokuussa ja huolimatta siitä, että ikävä tähän rakkaaseen pikkukaupunkiin muutti kuukausien mittaan muotoaan ja tuntui enää hetkittäin kipuna jossain syvällä rintalastan alla, oli ihanaa matkustaa tiistaina tänne ja päästä viettämään aikaa perheeni kanssa. Näiden muutamien päivän aikana olen kävellyt hetkittäin takapihan metsässä koirien kanssa, istunut olohuoneessa neulomassa takkatulen lämmössä ja rakastanut sitä rauhaa, joka on tuntunut jokaisessa solussani nukahtaessani lämpimän peiton alle äärettömän rakas, vanha pehmoleluni kainalossani, herätessäni yöllä hiljaisuuteen ja kuunnellessani koiran näkevän unta.
Lähetä kommentti