MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

On myönnettävä, että tämä vallitseva tilanne on saanut minussa aikaan suunnatonta pelkoa ja ahdistusta. Se on saanut minut viettämään suurimman osan ajastani tässä pienessä kodissani, lukemaan jatkuvasti uutisia liittyen tähän tilanteeseen ja pelkäämään sairastumisen lisäksi myös läheisteni menettämistä enemmän kuin aikoihin, se on saanut suunnattomasti pahaa aikaiseksi koko tässä suuressa ja kauniissa maailmassa. Kaiken tämän keskellä minulle on kuitenkin ollut jotenkin aivan äärettömän tärkeää löytää muuttuneesta arjestani myös niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja onnekseni olen niitä löytänytkin, eikä elämäni ole ollut pelkästään pelkoa ja ahdistusta. Seuraavaksi aion kertoa teille niistä asioista, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi näinä viikkoina, joina koko maailma on ollut sekaisin ja on ollut tärkeää viettää mahdollisimman paljon aikaa ihan vain kotona.

x Metsissä ja järvien rannoilla vietetyt hetket. Nyt, kun minä vietän suurimman osan ajastani tässä pienessä kahdenkymmenenseitsemän neliömetrin asunnossani ja saatan olla monta päivää poistumatta täältä mihinkään, minulle on ollut entistä tärkeämpää päästä hetkittäin metsään tai järvien rannoille hengittämään rauhallisuutta ja nauttimaan keväästä, joka tekee tuloaan tietämättä mitään tästä vallitsevasta tilanteesta. Olen saanut niistä hetkistä suunnattomasti voimaa ja ne ovat kantaneet minua eteenpäin vahvemmin kuin olisin tavallaan koskaan osannut kuvitellakaan, luonnon voima on ihmeellinen, niin ihmeellinen, että sitä on hetkittäin vaikea käsittää.

x Valokuvaaminen. Ostin itselleni kauan haaveiltuani viimein uuden kameran, kun sain muutama viikko sitten tietää saaneeni vakinaisen työpaikan ja valehtelisin suuresti, jos väittäisin, ettei tämä uusi kamera olisi tehnyt minua onnelliseksi tai ettei se olisi saanut minua innostumaan valokuvaamisesta taas jotenkin aivan erityisellä tavalla. Valokuvaaminen on tehnyt minut muutaman viime viikon aikana niin äärettömän onnelliseksi, että se on ollut lähellä sitä onnellisuutta, jonka tunsin syvällä rintalastani alla päästessäni valokuvaamaan ensimmäisellä järjestelmäkamerallani kymmenen vuotta sitten, siinä on taas jotain samaa kuin silloin joskus vuosia sitten.

x Rauhalliset illat ja ne erityisen hyvin nukutut yöt. Sen jälkeen, kun siirryin muutama viikko sitten tekemään töitäni etänä tästä pienestä asunnostani, olen saanut nukuttua melkein kaiken univelkani pois ja olen aamuisin paljon levänneempi kuin silloin, kun heräsin aikaisin matkustaakseni töihin kahdella eri bussilla aloittaakseni työni samaan aikaan kuin aloitan tälläkin hetkellä. Näihin viikkoihin on mahtunut myös monta rauhallista iltaa, sellaista, joina ei ole ollut kiire yksinkertaisesti mihinkään ja on voinut kaikessa rauhassa istua kirjoittamassa kynttilän valossa, soittaa hetken pianoa ja syödä iltapalaa sängyssä samalla, kun katsoo televisiota. Sellaisina iltoina on ollut erityisen helppo nukahtaa ja sellaisten iltojen jälkeen olen nukkunut paremmin kuin aikoihin.

x Pysähtyminen ja kiireettömyys. Vaikka tämä vallitseva tilanne on saanut minut pelkäämään hetkittäin aivan suunnattomasti ja valvomaan keskellä yötä ahdistus seuranani, on myönnettävä, että tämän tilanteen mukanaan tuoma pysähtyminen on tehnyt minulle myös hyvää. Tuntuu, että näiden muutaman viime viikon aikana minulla on ollut huomattavasti enemmän aikaa kuunnella itseäni ja pitää itsestäni huolta, antaa itseni levätä ja istua siihen pianon ääreen soittamaan, jos se tekee minut juuri sillä hetkellä onnelliseksi. Tämä pysähtyminen ja sen mukanaan tuoma kiireettömyys on tehnyt minut siksi niin kovin onnelliseksi, siksi, koska minulla on ollut aikaa pitää itsestäni oikeasti huolta ja pysähtyä kuuntelemaan itseäni, kuuntelemaan, mitä ihan oikeasti tarvitsen.

x Päiväkirjan kirjoittaminen. Joitakin viikkoja sitten havahduin yhtenä hämärään verhoutuneena iltana siihen ajatukseen, etten ollut kirjoittanut päiväkirjaa lähes viiteen vuoteen ja että se viimeisin päiväkirjani on siltä keväältä, kun asuin vielä Helsingissä ja rakastin musiikkia niin, että se tuntui jokasiessa hengenvedossani. Seuraavana päivänä ostin itselleni uuden päiväkirjan ja olen alkanut taas kirjoittaa. Se on tehnyt minut samalla tavalla onnelliseksi kuin se teki silloin vuosia sitten, kun kannoin päiväkirjaa kaikkialle mukaani, liimasin sinne jokaisen keikkalipun ja kirjoitin kaikesta, mikä tuntui rintalastani alla. Niin minä aion kirjoittaa tälläkin kertaa.

x Musiikki. Uskallan väittää, että muutaman viime viikon aikana musiikki on palannut elämääni samalla tavalla kuin se oli osa elämääni joskus vuosia sitten. Olen kuunnellut musiikkia enemmän kuin olen kuunnellut vuosiin, olen kuunnellut aikaisin aamulla aloittaessani työpäivää vähän unisena, tehdessäni töitä pitkälle iltapäivään ja maatessani työpäivän jälkeen hetken sängyssä katsellen auringonsäteiden maalaavan varjoja valkoisille seinille, olen kuunnellut iltaisin kirjoittaessani kynttilän valossa, tehdessäni ruokaa ja käydessäni iltaisin suihkussa. Se on tehnyt minut jotenkin ihan käsittämättömän onnelliseksi, musiikin palaaminen elämääni ja erityisesti se, että olen serkkuni innoittamana kuunnellut paljon sellaista musiikkia, mitä kuuntelin yli kymmenen vuotta sitten. Se on ihmeellistä, kuinka niissä biiseissä on jotain sellaista, mikä saa edelleen kylmät väreet juoksemaan ihollani, jotain sellaista, mikä saa kerta toisensa jälkeen tuntemaan tavallaan aivan kuin olisin palannut takaisin kotiin.

x Soittaminen ja laulaminen. Minä olen soittanut pianoa ala-asteen kuudennesta luokasta asti ja vaikka en ole vuosiin soittanut pianoa millään tavalla tavoitteellisesti, se on silti ollut erottamaton ja aivan äärettömän tärkeä osa elämääni. Viime vuosien aikana olen soittanut pianoa vähemmän kuin olisin tahtonut ihan pelkästään siksi, ettei minulla ole yksinkertaisesti ollut aikaa, mutta viime viikkoina, kun olen viettänyt suurimman osan ajastani kotona, minulla on ollut aikaa myös soittaa ja se on tehnyt minut tavattoman onnelliseksi. Onnelliseksi minut on tehnyt myös laulaminen ja vaikka en välttämättä ole laulamisessa millään tavalla erityisen hyvä, se on näinä viikkoina tehnyt minut kerta toisensa jälkeen niin iloiseksi, että aion jatkaa laulamista tästä eteenpäinkin kuten aion jatkaa myös soittamista, olisi tyhmää lopettaa jotain sellaista, mikä tekee näin iloiseksi ja onnelliseksi.