Nämä huhtikuun ensimmäiset päivät ovat olleet jotenkin aivan erityisen kauniita, sellaisia, joina minun on ollut helppo rauhoittua kaiken rakkaan äärelle ja hetkittäin ihan olla vain, katsella pimeyteen verhoutuvaa maisemaa ikkunalasin takana. Niinä sellaisina hetkinä, kun vain lämpimän keltaista valoaan hehkuvat katuvalot valaisevat pimeyteen verhoutunutta maisemaa ikkunalasin takana ja kadunkulmat huutavat tyhjyyttään, on tuntunut kuin ei olisi olemassa mitään muuta kuin se hetki, ne katuvalot pimeyteen verhoutuneen maiseman keskellä ja rakas musiikki, joka täyttää harmoniallaan pientä kynttilöin ja kaamosvaloin valaistua asuntoani. Istuessani nyt tässä kirjoituspöytäni ääressä ja kirjoittaessani tätä tekstiä kevätsade maalailee tarinoitaan likaiseen ikkunalasiin ja katuvalot heijastuvat vesilammikoista pimeyden keskellä, sateen ropina tuntuu muuttuneena rytminä hauraassa sydämessäni ja muuttuneena rytminä tuntuivat myös iltapäivän lempeät auringonsäteet viime viikonloppuna.
Viime viikonloppuna istuimme sen kaikista rakkaimman pienessä asunnossa, katselimme neljännen kerroksen ikkunasta maiseman uinuvan iltapäivän lempeissä auringonsäteissä ja kuuntelimme musiikkia, jonka annoimme hetkittäin keinuttaa meitä mukanaan. Puhuin siitä, kuinka vuosia sitten musiikki keinutti minua mukanaan aina valokuvatessani ja kuinka kuulen tavallaan edelleen niissä minun vanhoissa Helsingissä ottamissani valokuvissa ne rakkaat biisit, jotka keinuttivat minua silloin mukanaan. Niissä vanhoissa valokuvissa soi paljon esimerkiksi Sigur Rósin Hoppípolla, se on minulle jotenkin aivan erityinen biisi ja vuosia sitten se sai minut valokuvaamaan iltapäivän auringonsäteissä uinuvia maisemia ja rantakallioon osuvia laineita. Se sai minut valokuvaamaan niitä pieniä asioita, jotka tekivät minut tavattoman onnelliseksi siinä kiireisessä kaupungissa ja katsellessani niitä valokuvia en muista häivähdystäkään kiireestä, vain sen onnellisuuden, joka tuntui jokaisessa hengenvedossani.
Kävellessämme sunnuntaina Harjulle nauttimaan auringonsäteisiin verhoutuneesta kevätpäivästä mielessäni soi ensimmäistä kertaa vuosiin Hoppípolla, soi kaukaisuudesta aivan kuin muistona vuosien takaisista hetkistä, kun kävelin yksin Seurasaareen nauttimaan iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä. Se teki minut sinä iltapäivänä melkein yhtä uskomattoman onnelliseksi kuin ne lempeät auringonsäteet, jotka osuivat minun kasvoilleni jostain korkeiden puiden lomasta. Se oli tavattoman kaunis iltapäivä, kaupunki ympärillämme oli hiljainen istuessamme hetkeksi aloillemme katselemaan edessämme avautuvaa maisemaa, jossain kauempana linnut lauloivat loputonta vapauttaan ja minusta tuntui hetken samalta kuin joitakin vuosia sitten. Samalta kuin silloin, kun pysähdyin katselemaan maisemaa Seurasaaren sillalta ja merituuli tarttui hiuksiini kuin kertoakseen jotain, samalta ja se sai minut hymyilemään kävellessämme takaisin kotiin pitkin tyhjyyttään kuiskailevia katuja ja katsellessamme myöhemmin neljännen kerroksen ikkunasta, kuinka aurinko lopulta laskeutui korkeiden kerrostalojen taakse.
Kävellessämme sunnuntaina Harjulle nauttimaan auringonsäteisiin verhoutuneesta kevätpäivästä mielessäni soi ensimmäistä kertaa vuosiin Hoppípolla, soi kaukaisuudesta aivan kuin muistona vuosien takaisista hetkistä, kun kävelin yksin Seurasaareen nauttimaan iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä. Se teki minut sinä iltapäivänä melkein yhtä uskomattoman onnelliseksi kuin ne lempeät auringonsäteet, jotka osuivat minun kasvoilleni jostain korkeiden puiden lomasta. Se oli tavattoman kaunis iltapäivä, kaupunki ympärillämme oli hiljainen istuessamme hetkeksi aloillemme katselemaan edessämme avautuvaa maisemaa, jossain kauempana linnut lauloivat loputonta vapauttaan ja minusta tuntui hetken samalta kuin joitakin vuosia sitten. Samalta kuin silloin, kun pysähdyin katselemaan maisemaa Seurasaaren sillalta ja merituuli tarttui hiuksiini kuin kertoakseen jotain, samalta ja se sai minut hymyilemään kävellessämme takaisin kotiin pitkin tyhjyyttään kuiskailevia katuja ja katsellessamme myöhemmin neljännen kerroksen ikkunasta, kuinka aurinko lopulta laskeutui korkeiden kerrostalojen taakse.
Lähetä kommentti