5. tammikuuta 2019

SINÄ ILTANA EN VOINUT KUIN HYMYILLÄ ITSEKSENI

PC240446PC240432

Joulupäivä kului vähintään yhtä rauhallisesti kuin jouluaattokin, kävelimme äitini ja kaikkien neljän koiramme kanssa takapihalta avautuvaan metsään ja joulupäivän lumisateen piiskatessa kasvojamme kuljimme niitä samoja polkuja kuin mitä olemme kulkeneet vuosikausia. Samoja polkuja, joita kuljimme jo silloin, kun meidän kaksi edesmennyttä, kovin rakasta koiramme vielä olivat luonamme, ne kaksi rakasta karvakuonoa eivät tosin olleet aivan yhtä täynnä energiaa kuin neljä nykyistä koiraamme ja kävelivät yleensä rauhallisesti kanssamme toisin kuin ne neljä belgianpaimenkoiraa, jotka juoksivat tavallaan aivan kuin eivät olisi koskaan saaneet juosta vapaana. Rakastan sitä metsää, rakastan jokaista lumihuntuun pukeutunutta metsäpolkua ja korkeita kuusia, joiden varjossa on kesäisin viileää kulkea ja niin rakastavat ilmeisesti myös koirammekin, mietin ottaessani lumisen kuusen oksista kiinni liukuessani liukasta metsäpolkua alas ja nojatessani myöhemmin lämpimään leivinuuniin sydämeni oli rauhallinen, talvikenkäni kuivuivat leivinuunin päällä ja jalkojani lämmittivät villasukat, jotka isäni oli saanut lahjaksi äidiltään ja jotka olivat ihan täydelliset sinä talvipäivänä.

Tapaninpäivänä matkustimme lumisen keskustan läpi mummolaan syömään joulupäivällistä, se oli aikoinaan tavallaan sukumme jouluperinne, kokoontua mummon luokse syömään joulupäivällistä, mutta jäi jostain tuntemattomasta syystä vuosiksi. Tänä jouluna me kuitenkin kokoonnuimme jälleen mummolaan syömään yhdessä, muistelemaan menneitä ja nauttimaan toistemme seurasta pitkästä aikaa, joitakin mummolaan kokoontuneista sukulaisistani olin nähnyt viimeksi vuosia sitten, vaikka aikoinaan olimme suhteellisen läheisiä ja näimme monta kertaa vuodessa. Kaikesta huolimatta oli ihanaa nähdä jokaista heistä, oli yksinkertaisesti aivan ihanaa viettää pitkästä aikaa tapaninpäivää saman katon alla ja syödä mummon valmistamaa joulupäivällistä yhdessä, tavallaan se teki tästä joulusta erityisen ja nukahtaessani sinä iltana en voinut kuin hymyillä itsekseni, kuinka uskomattoman hyvä tämä joulu oli ja kuinka tulen muistelemaan tätä joulua lämmöllä varmasti vielä vuosien päästäkin, tänä jouluna kaikki oli niin kovin rauhallista ja onnellista, erityistä.

PC240517PC240484PC240536

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.