Maaliskuussa musiikki on ollut käsittämättömän kaunista, mutta hetkittäin myös katkeraa ja niin voimakasta, ettei sille ole löytynyt edes tarpeeksi suuria sanoja. Musiikki on saanut varovaiset kyyneleet tarttumaan silmäkulmiini istuessani bussissa matkalla pikkukaupunkiin, kuuntelemaan sanattomana lumisateen muuttaessa suuntaansa ikkunalasin takana ja tanssimaan askeleeni kävellessäni auringonsäteisiin verhoutuneita katuja, musiikki on saanut tuntemaan ääripäissä. Nimenomaan siksi minä aion seuraavaksi kirjoittaa teille vähän siitä, millainen musiikki on maaliskuussa ollut itselleni suurinta, mikä biisi on ollut saanut minut hetkittäin unohtumaan ajatuksiini ja mikä albumi on kuljettanut mukanaan taianomaisuuteen, kauas valtamerten taakse hyökyaallon kaltaisesti, tuulenhenkäyksenä suurien vuoristojen ylitse.
Ehdoton suosikkibiisini maaliskuussa on ollu Lxandran Dig Deep ja olen hetkittäin unohtunut miettimään, kuinka on mahdollista, etten minä ole aiemmin tutustunut tämän aivan äärettömän lahjakkaan artistin musiikkiin, mutta ilmeisesti parempi myöhään kuin ei milloinkaan, varsinkin tämän biisin kohdalla. Lxandran lisäksi olen rakastunut Topi Sahan maaliskuussa ilmestyneeseen albumiin Lopunajan rakastavaiset ja Litku Klemettin jo vahvasti viime vuoden puolella ilmestyneeseen debyyttialbumiin Juna Kainuuseen, jonka kohdalla olen myös unohtunut hetkittäin miettimään, kuinka en ole siihen aiemmin tutustunut, nimittäin tilannehan on sellainen, että Soundi valitsi albumin vuoden 2017 parhaaksi kotimaiseksi albumiksi ja minun on sanottava, etten ole hetkeäkään miettinyt, että miksi. Tilanne on myös sellainen, että maaliskuu oli uuden kotimaisen musiikin kannalta aivan uskomattoman hyvä ja näistä maaliskuussa ilmestyneistä kotimaisista albumeista esimerkiksi ihanien Ida Paulin ja Kalle Lindrothin debyyttialbumi Nää kaikki kertoo susta sekä myös Karinan debyyttialbumi Karina ovat saaneet sydämeni muuttamaan rytmiään, puhumattakaan sosiaalisessa mediassa paljon hehkutettua Pyhimyksen hetki sitten ilmestyneestä albumista Tapa poika, joka on kokonaisuudessaan niin hieno albumi, että kuuntelin sen kahdesti putkeen matkustaessani maanantaina hetkeksi takaisin Jyväskylään.
Eilen ilmestyneistä albumeista minun hauraan sydämeni rytmiä kaikista vahvimmin muutti ihan ehdottomasti Vestan debyyttialbumi Louhtulauseita, jonka varalle minulla oli suuria odotuksia, artistin aiemmin ilmestyneet singlet olivat nimittäin olleet aivan käsittämättömiä. Eikä kyseinen albumi pettänyt todellakaan odotuksiani, kyseessä on nimittäin ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista albumeista ja olen tästä niin varma, että uskallan sanoa niin, vaikka on vasta maaliskuu. Toisena sydämeni rytmiä muuttaneista eilen ilmestyneistä albumeista minä tahdon tässä mainita Johanna Kurkelan, Tuomas Holopaisen ja Troy Donockleyn muodostaman yhtyeen nimeltä Auri debyyttialbumin Auri, joka on yksinkertaisesti taianomainen, sellainen, etteivät nämä minun keskeneräiset lauseeni koskaan riittäisi kuvailemaan sitä, millaiseen maailmaan albumi onnistuu viemään mukanaan musiikin kietoessa harmoniaansa, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan kyseisen albumin ja myös soittolistan, jonka olen koonnut nyt maaliskuussa kuuntelemastani musiikista. Soittolistalla on nimittäin uuden musiikin lisäksi paljon vanhaa ja rakasta musiikkia, joka on maaliskuun aurinkoisina päivinä tunkeutunut rintalastani alle ja tanssittanut kadunkulmilla, pakottaneet hymyilemään lumisateen keskellä.
Lähetä kommentti