Toukokuun lopussa yhtenä aamuyönä istuin viimeisen kerran Helsingin asuntoni parvekkeella, kuuntelin sanoja you gotta let the feeling set you free ja seuraavana aamuna kävin palauttamassa asuntoni avaimet, iltapäivän auringossa sanoin hyvästit kaupungille, joka teki minusta uskomattoman onnellisen. Sen iltapäivän jälkeen minusta oli pääkaupungissamme jäljellä ainoastaan muisto, mutta yhtenä perjantai-iltana päätin kaipuuni kasvaneen ohitse kaikista sietokykyni rajoista ja aamuneljältä katselin ohikiitävää maisemaa matkallani Helsinkiin, enkä muista koko kesänä tunteneeni itseäni yhtä uskomattoman vapaaksi.
Yhtä uskomattoman vapaaksi, kun astuin kaukoliikenteen terminaalista ulos ja lämpimät kyyneleet tarttuivat silmäkulmiini, siinä hetkessä minä tunsin palanneeni kotiin ja olevani vähintään yhtä vapaa kuin kaikkina niinä aamuina, kun heräsin Malminkartanon asunnostani. Musiikin keinuttaessa harmoniassaan kävelin rakkaimmilla kadunkulmilla etsimässä palasia onnellisuudestani, hymyilin jokaiselle vastaantulijalle ja istuin tuntemattoman naisen viereen syömään jäätelöä, Helsinki oli kauniimpi kuin koskaan ja silti ennallaan.
Social Icons